Tänään on vietetty leppoisaa sunnuntaipäivää. Illalla massu oli toiminut. Aamulla maha oli helpomman tuntuinen. Aamupalan ja lääkkeitten jälkeen taas hankalemman oloinen. Matti oli koko päivän aika vaisu, hiljainen. Mikkokin kävi piipahtamassa, mutta Matista ei saanut montaa sanaa irti. Mikon mukana saatiin vähän terkkuja kotipuolesta. Mummolta ja papalta paketti ja Emma oli askarrellut kortteja. Niistä ei harmi kyllä tullut nyt kuvaa.
Matti piirteli, liimaili tarroja, pelaili tietskalla, leikittiin pikkuautoilla, käveltiin ja ajeltiin raktorilla, katottiin telkkaria, laiskoteltiin...
Yritettiin tuputtaa Matille juotavia joka käänteessä. Matti on juonut aika vähän eilen ja tänään. Iltapäivällä saatiin kaakaota, se maistui vähän paremmin. Tänään otettiin viimeinen kanyylikin kädestä pois.
Illalla massukin toimi. Ja Matti juttelikin jotain. Vaikka eihän se tavallisestikaan oo mikään hirveä höpöttäjä.
Illalla ei meinannut uni oikein tulla. Äippä jo yritti, että jos sais lähteä nukkumaan. Yleensä oon nukuttanu ja sitten vasta lähtenyt. Lupas äitin lähteä, mutta alko itkettämään. Niinpä jäin nukuttamaan ja lähdin vasta kymmenen maissa.
Ehkäpä huomenna nähdään taas lääkäriä. Nyt viikonloppuna ei ole nähty yhtään ja perjantai-iltanakin vahingossa. Jännä ettei teholta tulon jälkeen kukaan ole oikein tutkinut. Toivotaan että kaikki on hyvin. Ja toipuminen etenee. Raktorilla pystyy ajamaan jo yksin. Käveleminen onnistuu kädestä kiinni pitämällä. Pystyy piirtämään ja syömään itse. Vähän vielä arkailee niskaa.
Kun nukutin Mattia, Matti jo kyseli että millon mennään kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti