Piiiiitkä päivä

Aamupäivällä suunnattiin mummon ja papan kanssa Juthbackan markkinoille. Ei kyllä ehditty kierrellä kuin vajaa tunti. Ja siinä ajassahan ne markkinat on nähty.  No ei todellakaan. Vanhoja tavaroita olisi voinut ihailla vaikka koko päivän. Mutta jatkettiin pikapuoliin Seinäjokea kohti

Epua driftingiin. Sielläkin oli jo täysi tohina käynnissä. Teemun auton alla oli väkeä ruuvaamassa ja osia haettiin. Jännäksihän se taas meni. Auto kuitenkin toimi kisoissa ja jännää oli. Paluu matkalla vielä kyselin että kukahan sen voitti. 'Matti tuumas että ne oli parhaat'. Ai ketkä? Teemu oli paras. 

Hups!

Onpas aika vierähtänyt nopeaan. Tiistaina iltapäivällä en jaksanut enää odottaa soittoa Oulusta vaan soittelin osasto 51 päin. ( jahas Henna tuli auttamaan äitiä kirjoittamisessa ) Ymmärsin asian niin että vasta ensiviikolla annetaan leikkaus aika. Ärsytti ajatus että viikko vielä pitää odottaa tietoa leikkausajasta eikä mitään tietoa millä viikolla leikkaus on. Keskiviikkona kuitenkin kirurgi soitti Antille töihin, että leikkaus on perjantaina 13.9. Lääkäri itse päivystää kuitenkin viikonlopun, että sen puolesta ei haittaa vaikka leikkaus on viikonloppua vasten. Sairaalaan pitää lähteä jo 11.9. Torstaina otetaan vielä uudet magneettikuvat. Jos uskois numeroihin, niinnämä päivät ei ehkä kuulostais maailman parhailta; perjantai 13. päivä ja terroristi päivä 9/11. No se siitä.

Toivotaan että kaikki menee hyvin. Voisi kuvitella, että kasvain ei ole pahanlaatuinen koska leikkauksella ei tuon kiireempi ole. Tai siinä uskossa lääkäritkin ovat. Ei auta kuin toivoa parasta. Leikkauksessa saadaan kuitenkin jotain arvioita kasvaimen laadusta ja jatko hoidosta. Kasvaimen tarkempi tutkimusvastaus pitäisi tulla kahden viikon sisällä leikkauksesta. Että vielä tässä on odottelua ja jännäämistä. Ja vähän sitä ressaa koko ajan tuon Matin leikeistä, ettei leiki liian rajuja leikkejä. Aika uskomatonta että tuolla pienellä energiapakkauksella, EI-miehellä on niin suuri juttu edessä.

Normaalia elämää on tämä viikko vietetty kerhojen ja koulun merkeissä. Matti oli tänään taas kerhossa. Ei tunnu vielä omalta. Oma kerho on perhekerhon puolella ja tämä kerho on Emman kerho. Suostui kuitenki jäämään kerhoon, äiti vähän karkasi. Matti ei ollut itkenyt, eikä suostunut askartelemaan. Mutta hyvin oli mennyt.

Eilen illalla lapset heitti keihästä pihalla. Välillä kävivät Sanna-mummon kanssa marjametsässä. Ilma oli hyvä ja kehäänheitto jatkui aika myöhään. Pitkämäki pärjäsi aika hyvin. Harivnaisia vieraitakin poikkesi torstain ratoksi. Raution mummo  ja Tane kävivät piipahtamassa. Matilla vain pääsi itku kun vieraat lähtivät. Lähtivät liian aikaisin ja Matti ei saanut karkkipussia, mistä oli ollut puhetta. No, illalla sekin löysi perille :) ja hyvin maistui.

Pitkämäki nro2 heittää

Vielä kaikki hyvin. Viikonlopulle on suunnitelmissa ainakin Epua Drifting, jos Teemun auto on kunnossa. Torstai-iltana Mattikin kävi tallilla toteamassa että moottori on rikki.
Kävästiin mummolassa syömässä ja tullessa tultiin hallin kautta kotiin. Lapset tykkäs temppuilla linja-autossa, kiipeillä rampeilla ja huudella mikrofoniin. Ja lähtihän se kisa-autokin käyntiin. :) Mattia kyllä vähän meteli pelotti.

18.8

Leppoisaa sunnuntaita vietetty kotosalla Antin synttäreitten merkeissä. Herkuteltu, grillailtu, vieraita... Mukavan aurinkoinen ja lämmin päivä. Trampoliini on edelleen käyttökiellossa, mutta muuta kivaa touhuiltu pihalla. Sisällä innostuttiin Sanna-mummon, papan ja Vilman kanssa rakentelemaan duplo-legoista tornia. Matin vointi on ollut normaali. Vanhemmat aika levollisin mielin. Nämä asiat eivät ole omissa käsissä. Olo tuntuu kuitenkin vähän väsyneeltä ja ressaantuneelta. Vähän varpaillaan tulee oltua, ettei Matin leikit ole liian rajuja. Ei haluaisi että mitään yllättävää tulisi enää ennen leikkausta. 

Perjantai 16.8

Matin seurakunnan kerho alkoi tänään. Ensin vietiin Pekka kouluun. Äiti lähti Mattia viemään. Isä olikin lähtenyt käymään töissä. Matti oli innoissaan lähdössä, mutta ei suostunut jäämään yksin kerhoon. Äiti jutteli Kaija tätin kanssa ja kuuli että Emmakin oli jutellut Matin tilanteesta kerhossa. Emma oli sanonut että aluksi äiti sanoi että se oli meidän syy, mutta sitten ettei se ollutkaan. Muut lapset jäivät kerhoon ilman vanhempia. Äiti oli Matin kaverin puoli tuntia. Siirtyi eteisen puolelle ja häipyi sitten aamupalalle. Mutta puolen tunnin päästähän Mattia sai jo lähtä hakemaan. Kerho kesti ensimmäisellä kerralla vain tunnin. 

Kerho oli mennyt hyvin. Matti ei ollut puhunut mitään äitin lähdöstä vaikka äiti oli luvannut olla lähtemättä. Eväät eivät olleet maistunee. Eikä niiden syöntiin ollut aikaakaan. 13 lasta kerhossa oli yhteensä. Kiva oli ollut leikkiä.

Matti oli kyllä sitä mieltä, että tämä on Emman kerho ja Matin kerho on seuriksen toisella puolella  (perhekerho). Mutta katsotaan miten tästä jatkuu. Ehkä ensi viikolla ehtii vielä kerhoon. Sitten tulee ainakin parin viikon tauko. Kotona Antti sulki trampoliinin verkon nippusiteillä siihen asti että Matti lähtee laikkaukseen.
Matin vointi on ollut hyvä. Ollaan nautittu aurinkoisesta ja lämpöisestä päivästä.

Torstai 15.8

Riikka heräili Antan asunnolta seitsemän jälkeen ja oli kahdeksan maissa jo osastolla. Matti oli jo aamupalalla. Antti oli nukkunut tosi hyvin sairaalan pehmoisella varavuoteella :) Lisäksi Mattia oli herätelty pari kertaa yöllä tajunnan tason seurannan takia. Aamulla oli käynyt kiukkuinen labrahoitaja ottamassa verikokeita. Oli kuitenkin antanut Matille tarran palkinnoksi piikittelystä. Oli otettu veriryhmä määrittelyä varten verikokeet sekä PVK ainakin. 

Soitettiin rummuilla, pelailtiin, leikittiin, pelattiin jääkiekkopeliä ja biljardia. Seurattiin vähän keihään karsintaheittoja. 

Lääkäri tuli käymään yhdeksän ja kymmenen välillä. Selvitti tilanteen alusta asti. Selvitteli sairasloma tarvetta. Soitteli neurokirurgille. Ei luvannut kummankaan poistua sairaalasta. Neurokirurgi olisi tulossa käymään klo 11-13 välillä.  ja selvitäisi tilannetta tarkemmin. Näyttäisi että leikkaus ei tule vielä tällä viikolle tapahtumaan eikä välttämättä vielä ensiviikollekaan. Alkuviikosta ilmoiteltaisiin tarkempi aika.  Näyttäisi että tänään voisi päästä vaikka kotiin leikkausta odottelemaan, koska Matin vointi on hyvä. Jos kotona tulee jotain ongelmia tulee ensin soittaa osastolle ja Oulussa tehdään arvio pitääkö lähteä Ouluun vai voiko mennä keskussairaalaan. Mietittiin myös sosiaalityöntekijän tapaamista. 

Matti söi kohtalaisen hyvin. 'Äiti miks oli pakko?' :) Jatkettiin soittelua ja tietokoneella pelailua.

Neurokirurgin juttusille mentiin siinä klo 12.15.  Paikalla oli lastenlääkäri sekä sairaanhoitaja. Neurokirurgi selvitti aivokuvat, näimme kasvaimen sijainnin. Selviteltiin leikkausta. Mitä tapahtuu ennen ja jälkeen. 

Kasvain on noin 2 cm halkaisijaltaan, tarkkarajainen. Sijaitsee pikkuaivojen ja aivorungon välissä. On kiinnittynyt pikkuaivoihin, aivorunkoon kiinnittymisestä ei tietoa, mutta se pahentaa tilannetta. Pikkuaivot palautuvat hyvin, mutta aivorunkoon ei voi mennä koskemaan, koska kaikki käskyt kulkevat sitä kautta. Kasvain ei tuki aivojen nestekiertoa, mutta kasvaessaan voi sen tehdä. Lääkäri kertoi, että harvemmin näkee näin pientä kasvainta, yleensä kasvain on 4-8cm halkaisijaltaan ennenkuin sitä havaitaan. Parempi tietenkin mitä aiemmin kasvain löytyy. Eli trampoliinistä oli todella hyötyä. 

Leikkausta edeltävänä päivänä tullaan osastolle. Anestesialääkäri tekee arvion nukutuskelpoisuudesta. Leikkaus on iso. Se tehdään takaraivon alueelta, joudutaan menemään pikkuaivojen läpi. Kalloon tehdään aukko, mutta se on jo jonkin verran luutunut ennenkuin pääsee kotiin. Leikkauksen jälkeen teholla menee vähintään neljä päivää, jos kaikki menee niinkuin pitää. Ensin ollaan aikuisten teholla pari päivää ja sitten lasten teholla paripäivää. Sitten siirrytään osastolle 51. Sairaalassa menee vähintään 1,5-2 viikkoa. Leikkauksen jälkeen Matti on huonossa kunnossa ainakin pari päivää. Pään liikuttaminen aiheuttaa pahoinvointia. Leikkauksen jälkeen voi olla toisen puolen heikkoutta, halvaus oireita. Tarvittaessa kuntoutus aloitetaan jo osastolla. Tarkemmat jatkohoitotoimenpiteet selviävät vasta leikkauksen jälkeen. Tarvitaanko syöpähoitoja. Tarkemmat tiedot kasvaimen laadusta tulevat parissa viikossa leikkauksen jälkeen. Kasvain vaikuttaisi hyvänlaatuiselta ja hyvissä ajoin löydetty.  Kasvain voi levitä selkäydin kanavaan. Tarkemmista tutkimuksista päätetään leikkauksen jälkeen.

Lääkäri tekee kotiutuspaerit ja päästään lähtemään kotiin. Maanantaina tai tiistaina sairaalasta soitetaan tarkempi leikkausaika. Ylilääkäri tulee lomilta maanantaina. 

Sosiaalityöntekijän aika siirtyy ainakin viikolla. Saadaan vielä osaston puhelinnumero jos Matille tulee jotain oireita. Ensin pitää soittaa osastolle. N. klo 13 päästiin lähtemään. Käytiin vielä hakemassa Antalta Riikan tavarat ja viemässä Merville Antan avain ja sitten kotiin päin. 

Raahen nurkilla pysähdyttiin pissalle ja kirpputorille. Kotona oltiin n. puoli kuusi. Mummo oli tehnyt ruokaa. Pappa, Mikko, Vilma ja Villekin olivat paikalla. Olipa kiva päästä kotiin. 

Taistelu pyykkivuorta vastaan jatkuu.

Keskiviikko 14.8

Riikka tuli osastolle kun Emma oli viety kerhoon ja Pekka kouluun. Mummot hoitivat kotipuolta. Matti ja Antti loikoilivat huoneessa ja katselivat telkkaria. Lähdin Matin kanssa pissalle ja leikkihuoneeseen. Jos vaikka Antti saisi otettua pikku päikkärit. 

Matti hoiperteli käytävää pitkin. Kävely oli aika epävarman näköistä. Käytiin pisulla ja mentiin leikkimään. Aika paljon kallisti oikealle pää ja meno oli epävarmaa. Kulkeminen parani kuitenkin pian. Pelattiin, ajettiin junalla, leikittiin prinsessa linnalla. 

Lääkäri tuli juttelemaan n. klo 11 maissa. Neurokirurgi oli katsonut kuvat. Oulun lääkäreitä oli konsultoitu. EEG oli päätetty jättää ottamatta tältä päivältä. Lääkäri tutki Matin refleksit ja voinnin. Matti nukahti samantien isin syliin. 

Lääkärit olivat päättäneet siirtää Matin Ouluun Oysiin. Keskusteltiin millä sinne mennään. Ehdotettiin taksia. Puhuttiin Matin ruokailusta. Sovittiin, että lähdetään omalla autolla. Riikka oli jo lähdössä hakemaan kotoa tavaroita. Matti yökkäili unissaan. 

Lääkärit päättivät, että parempi siirtää Matti ampulanssilla Ouluun. Päätettiin, että Riikka tulee omalla autolla perässä. Oulussa mentäisiin lasten päivystyksen kautta lasten osastolle 51 odottamaan jatkotoimenpiteitä. Hoitaja teki leivät evääksi ja pillimehun juomaksi mukaan.  Kuultiin, että ambulanssiin tuloon menisi noin tunti. Riikka lähti kotiin pakkaamaan ja syömään.

Matti oksensi ennen ambulanssin tuloa. Lähtemään päästiin n. klo 14 aikaan. Ambulanssi ajeli rauhallisesti. Matilla oli tippa kädessä. Välillä Matti heräteltiin. Matti nukkui koko matkan, heräili vasta moottoritiellä. Pissasi pulloon moottoritiellä.

Matti kertoili olleensa paloauton kyydissä

Oysissa lasten päivystykseen tutkimushuoneeseen odottelemaan. Lääkäri tuli tutkimaan. Riikkakin ehti mukaan vaikka oli noin puolituntia myöhemmin perillä. Lääkäri tutki refleksit, kävelyä, silmänpohjat... Matti ei ollut yhteistyöhaluinen. Lääkäri selitti meille tilanteen ja suunnitelmat. Hetken päästä hoitaja tuli selittäämään samat asiat uudestaan. Ehkä ihan hyvä kertaus vanhemmille. 

Lääkäri tutki tilanteen kiireellisyys astetta. Totesi, että voi siirtyä lasten osastolle 51. Osasto on syöpä- ja veritautien osasto. Ei tarvitse siirtyä teholle. Eikä tälle illalle tule mitään toimenpiteitä. Ei tarvitse olla ravinnotta, saa syödä. Neurokirurgit tutkisivat kuvat seuraavana päivänä ja tekevät päätöksen leikkausajankohdasta. 

Hoitaja tuli punnitsemaan Matin, 16,4 kg, ilman vaatteita. Pituus mitattiin, 99cm. Matti sai reippaudesta pari sinistä rannerenksua. Sitten odotettiin että lääkäri saa paperit valmiiksi. Noin tunti kuunneltiin Matin nälkä valitusta. 'Mulla on nälkä' ' Mennään jo sinne yläkertaan, siellä on ruokapaikka'.

Vihdoin viimein päästiin osastolle. Päästiin omaan huoneeseen. Omahoitajaa ei näkynyt. Etsiskeltiin leikkipaikka ja pyydettiin ruokaa Matille. No Mattia ei paljo ruoka kiinnostanut, olisi halunnut vain leikkiä. 'Äiti miks oli pakko?'Ai, että kuulosti hauskalta. 'Äiti, miks oli pakko?' S- kirjain oli löytynyt. Ei vielä kaikkiin sanoihin, mutta tässä yhteydessä kyllä. :) Matti söi kuitenkin muroja melkein lautasellisen ja rieskan ja maitoa. Sitten päästiin leikkimään. Hienoja uusia leluja. Iso polkuraktori. 

Lastenlääkäri kävi vielä jututtamassa illalla. Ei mitään uutta tietoa. Huomenna oltaisiin viisaampia kun neurokirurgit katsovat kuvat ja keskustelevat aiheesta. 

Toinen hoitaja tuli esittelemään meille osastoa ja käytäntöjä. Meille selvisi että osastolle voi toinen jäädä yöksi ja suihkukin löytyy. Vanhemmille on oma jääkaappi omille eväille. Mietittiin minne toinen menisi yöksi. Potilasasuntola ei niin hirveästi innostanut. 

Leikittiin ja Matti söi iltapalan. Vointi on ollut hyvä Oulussa olo ajan. Luettiin satuja. Matilla oli kuningas EI kylässä. Saatiin Matti nukkumaan puoli yhdentoista maissa. Lähdettiin katsastamaan Oulun yöelämää josko jostain saisi vielä ruokaa. Läydettiin Vienna pitseriaan ja syötiin pikku iltapalat. Paluumatkalla käytiin vielä Raksilan 24h Salessa hakemassa vähän aamupalaa. Antti lähti osastolle ja Riikka Antan asunnolle yöksi. 

Tiistai 13.8

Antti pääsi sairaalalle, löysi huoneen ja olikin jo yön ensimmäisen herätyksen aika. Herätys ei ollutkaan maailman yksinkertaisin homma. (Varmaankin poika perinyt jotain äidiltään.) Pissalla käytön jälkeen ja lukuisten tyhmien kysymysten jälkeen todettiin, että poika on järjissään. Parhaiten osasi vastata kysymyksiin missä on leikkipaikka tai vessa. Nimi tai olin paikka ei kiinnostaneet. Mattia ei ollut hankala saada nukkumaan uudestaan, joskus niinkin. 

Herätyksiä jatkettiin samalla kaavalla kahden tunnin välein. Anttikin ehti nukahtaa aina välissä ja nauttia sairaalan pehmoisesta varavuoteesta. Hoitajat lupailivat koko ajan huonetta. Sinänsä huoneessa ei mitään vikaa ollut. Vähän siellä enemmän ramppasi väkeä hakemassa välineitä. Ikkunat olivat käytäville ja kansliaan eli verhot olivat enimmäkseen kiinni. 

Isälä täysi työ että Matin bensaletku pysyi mukana touhuissa.

Aamupalaa ei Matille luvattu, vain kirkkaita nesteitä klo 11 asti. Oli päädytty kuitenkin magneettikuvauksen tekemiseen. Äiti oli edelleen ihmeissään tutkimusten määrästä. Magneettikuvaus oli sovittu klo 14. 

Riikka vei Pekan kouluun. Jännittävä ensimmäinen päivä. Koululla käynnin jälkeen ajeli sairaalalle. Rauhoittava lääke oli tarkoitus antaa 13.30. Matin kanssa puhuttiin että tutkimuksen jälkeen saa syödä ja  päästään kotiin.  

Riikka lähti hakemaan Pekan koulusta ja Sanna-mummo pääsi pyörähtämään Villellä. Ruuan jälkeen takaisin sairaalalle. Emma, tuleva lasten lääkäri, halusi mukaan Mattia katsomaan. Sairaallalla Matti ja Antti olivat tutustuneet jo leikkihuoneeseen. Hoitaja oli tuonut myös ohjeet seuraavan päivä aivosähkökäyrätutkimusta varten. Taitaa tulla taas lyhyt yö. Tarkoitus olisi mennä nukkumaan yhdeltätoista ja herätä pitää jo klo 04. Eli yksi yö lisää sairaalassa. 

Omahoitaja ihailee varpaan ajovaloa

Klo 13.45 Matille annettiin pahanmakuinen rauhoittava lääke sekä hörpyt pillimehusta. Lääke sai Matin vain kiukkuiseksi ja väsyneeksi. Ipadin voimalla saatiin Matti rauhoittumaan. Matti pääsi sängyn kyydissä Magneettikuvaukseen sairaalan toiseen päähän ja pelaili koko matkan. Emma oli tarkkana mukana. Perillä Emma halusi nähdä mitä tapahtuu ja missä. Olisi halunnut nähdä eilisillan kamerankin. Harmitteli. 

Magneettikuvaukseen matkalla.

Hoitaja otti Matin syliin ja vei kuvauspöydälle. Matti kiukutteli. Äiti tai isä ei voinut mennä mukaan. Lapsi nukutettiin vasta pöydällä. Mikähän lienee syynä ettei esim. isän sylissä. No, Matti nukahti ja muut poistuivat klo 14.20. 

Lähdettiin käymään kotona syömässä. Antilla oli kiire takaisin sairaalaan, jos ehtisi heräämöön Mattia herättelemään. Sairaalaan päästyään, sai kuulla että ehtis vaikka kotona käymään, että soitetaan vaikka sitten. Antti lueskeli päivän lehteä aulassa. Melkein sai lehden luettua kun hoitaja soitti. Lääkäri halusi keskustella. Hieman tuli kylmä hiki pintaan. 

Lääkäri totesi, että aivojen nestekierto on normaali. Matkalla tapahtuneesta kaatumisesta ei ole jälkiä aivoissa. MUTTA aivoista löytyi jotain sinne kuulumatonta; 1,8cm halkaisijaltaan oleva löydös, joka pitää poistaa. Ei tiedetä enempää mikä se on ennenkuin se on poistettu ja tutkittu. Neuroradiologi tutkii vielä kuvat huomenna. Löydös on tarkkarajainen. 
Antti pääsi heräämöön vasta kuuden maissa. Matti oli herännyt jo kerran mutta nukkui. Tuolloin herätettiin uudestaan ja päästiin takaisin samaan huoneeseen osastolle. Osastolla Matti sai sienikeittoa, maistui jonkun verran. Söi leivät ja joi maidon ja mansikkakiisseliä jälkiruuaksi. 
Illalla Riikka vielä poikkesi sairaalalla ja lääkäri kävi selvittämässä tilannetta ja kertomassa jatkosuunnitelmista. Tieto löydöksestä ei ollut kovin varmaa. Tuumorista puhuttiin. Mutta varmaksi ei mitään sanottu, koska lopullinen varmuus saadaan vasta leikkauksen jälkeen. Olo oli hämillinen, tunteet olivat pinnassa. Uskomattomalta tuntui että 'aivotärähdyksestä' tulikin tällainen löydös. Ja millä perusteella tehtiin näinkin perusteelliset tutkimukset. Jotain positiivista trampoliinilla pomppimisessa, jos tällainen löydetään hyvissä ajoin. 
Lääkäri totesi vielä, että aivosähkökayrä kuitenkin tehdään suunnitellusti seuraavana päivänä klo 12.30. Siitä seuraa, että Matti saa nukahtaa vasta klo 23 ja joutuu heräämään ja valvomaan klo 04 eteenpäin.
Riikka lähti kotiinpäin kahdeksan jälkeen ja Matti ja Antti jäivät valvomaan. 
Sanna-mummo kävi sairaalalla vielä kotimatkalla. Matti sai tuliaisiksi kaksi lakeripötköä ja popsi molemmat tyytyväisinä nassuun ja enemmänkin olisi maistunut. 

Eihän Matti ihan yhdeltätoista nukkunut. Olisiko sammunut puoli kahdentoista jälkeen. Antille lyhyemmät yöunet :).
Antti herätettiin ensin ja sitten heräteltiin Mattia. Heräsi yllättävän helposti. Matti söi jätskiä. Käytiin kävelemässä sairaalan käytävillä. Akvaario käytiin katsomassa, vaakunat, rukin lapoja, laivan katselmus... Kaksi lasten elokuvaa; cars2 ja nasun suuri, elokuva tuli katsottua. Aamu tuli hitaasti, mutta varmasti. 

Maanantai 12.8

Maanantaina vietettiin viimeistä lomapäivää ennen Pekan koulun alkua. Lapset leikkivät pihalla keskenään trampalla ja hiekkiksellä. Äiti siivoili ja selvitteli kolmen viikon reissun jälkeistä pyykkivuorta. Isi vei tiskikoneen huoltoon. Pitsat oli räävitty kasaan kaapista löytyvistä värkeistä ja saatu juuri uuniin. Niitä sieltä nälkäisinä odoteltiin.                                    

Kello oli siinä neljän ja viiden välillä, kun Matti tuli sisälle ja valitteli huonoa oloa. Sanoi, että oksettaa. Poika oli aivan kalpea ja tuskin pysyi pystyssä. Kävi pissalla jäi vessaan odottelemaan oksennusta. Kävelystä ei oikein tullut mitään. Pääkipua valitteli. Väsytti. Uni meinasi tulla aivan väkisin.                                                                                                                    

Äiti alkoi etsimään päivystyksen numeroa. Lapsilta yritettiin selvittää mitä ulkona oli tapahtunut. Numeroa ei löydy. Netti tökkii. Kädet tärisee. Matti oksentaa. Väsyttää.              

Äitillä alkaa paniikkia pukata. Nopeammin ollaan päivystyksessä kuin löydetään numero. Pekkaa (7-v) yritetään saada mukaan Matille kaveriksi matkan ajaksi. Ei uskalla lähteä. Äiti lähtee kahdestaan Matin kanssa ja yrittää pitää pikkumiestä hereillä. Matkalla soittaa Veholta mies Viton takaisinkutsu asioissa. Matille meinaa tulla uni väkisin. Yritän jututtaa. Ei muista kolmen viikon lomareissusta mitään. Joo, hehheh.                                                        

Jotenkin päästään sairaalalle asti. Pääsen kohtalaisen velton pojan kanssa suoraan luukulle. Hoitaja kysyy pojan syntymäaikaa, muistan hetken mietittyäni. Loppuosasta ei mitään hajua. Hatarien alkutietojen annon jälkeen meidät ohjataan tarkkailuhuoneeseen. Perusteellisen oloinen, nuori hoitaja tulee jututtamaan meitä. Tärkeää on pitää uninen poika hereillä- Lääkäri tulee kohta. Verenpaine mitataan, verensokeri mitataan. Sydänkäyrä otetaan. Matti on todella uninen ja kallistaa äitiin päin (Oikealle) pää hieman vinossa.                                                                                                                                                     

Mietin että helpompi olisi pitää Mattia hereillä jos voisi pelata kännykällä. Huomaan sen jääneen autoon. Vaihdan telkkarin naapurisänkyläisten riemuksi pikkukakkoselle. Puolen aikaan ohjelma vaihtuu Moskovan kisoihin. Verikokeita käydään ottamassa. Ainakin PVK, CRP ja nestetasapaino. Kaikki kokeet saadaan sormen päästä. Matti on reipas ( tai veltto). Saa palkaksi CArs2 tarroja. Ei tunnista Salama Mcqueeniä, eikä Fransiscoa, jos äiti nyt oikein nimen muistaa. Äiti on ihmeissään.                                                                                        

 Matti meinaa väkisin nukahtaa. Käyn huikkaamassa hoitajalle, että en saa pidettyä poikaa enää hereillä, ajatuksella että jos ehtisin vaikka hakea puhelimen autosta. Hoitaja kipaisee lääkärin puheille ja lääkäri ilmestyy tuota pikaa paikalle. Lääkäri, nuorehko mieshenkilö; kyselee vielä tapahtumista, testaa refleksit... Matti nukahtaa. Lääkäri ei yritä väkisin hereille. Aikoo konsultoida takapäivystäjää mitä tehdään, ei vaikuttaisi olevan suurta hätää.                                                                                                                                                          

Heti lääkärin mentyä ilmestyy pirtsakka hoitaja paikalle. Matti pitäisi punnita eikä ole hyvä että nukkuu. On nukkunut ehkä korkeintaan 5 minuuttia. Nostetaan nukkuva poika jaloilleen. Heräilee. Puntari ei toimi, hoitaja lähtee hakemaan toista. Vieläkään Matista ei saa järkevää sanaa irti.  Punnitus onnistuu. 16,6kg.                                                                         

Käydään Matin kanssa pissalla. Valittaa janoa ja haluaa vettä. Otan mukin täyteen ja lähdemme huonetta kohti. Kysyn matkalla hoitajalta saako juoda. Kieltää.  Matti kävelee jo paremmin.                                                                                                                                                 

Toinen mieslääkäri käy jututtamassa meitä. Ovat porukalla miettineet mitä seuraavaksi tehdään. Otetaanko pelkkä ct-kuvaus vai magneettikuvaus. Matin viimeistä ruokailuaikaa haluavat tietää. Veikkaan että klo 14, mutta on oksentanut sen jälkeen.                                       

Anestesialääkäri käy jututtamassa meitä. On päätetty tehdä pään ct kuvaus, mutta odotetaan klo 20 että ruokailusta on kulunut kuusi tuntia. Kuvaus tehdään nukutuksessa, että pää pysyy paikallaan.                                                                                                                       

Matti on jo pirteämpi. Hoitaja tulee tuomaan sairaalavaatteita. Omille housuille on lirahtanut vähän pissaa. Hoitaja jää Matin luokse ja kipaisen hakemaan puhelimen. Soitan Antille. Lyhyt tilannekuvaus ja taikaisin Matin luokse. Matti on ollut ihan tyytyväinen hoitajan seurassa ja on jo vähän pirteämpi. Hoitaja lähtee ja Matti muistaa jo Salaman ja Fransisco Bernullin. Äitiä vähän hävettää, pelkän pikku aivotärähdyksen takia hätäiltiin sairaalaan ja vielä näin hirvittävän monet kokeet. Tehdäänköhän kaikille trampalla tärähtäneille lapsille näin mittavat kokeet? Mahtaa tulla yhteiskunnalle kalliiksi.                   

Siirrytään lasten ja nuorten osastolle, tarkkailuhuoneeseen odottelemaan CT-kuvausta. Happisaturaatio mittari kytketään varpaaseen ja verenpaine käydään mittaamassa. Tippaa yritetään laittaa pariin kertaan. Ei onnistu. Hälytetään anestesialääkäri paikalle. Onnistuu ekalla kerralla kun vähän kaivetaan. Matti saa lisää tarroja kun on niin reipas. Osaa jo kiukutellä äitille vastaan. Terveen merkkejä.                                                                                     

Varttia vaille kahdeksan Matille annetaan rauhoittava lääke pillimehuhörpyn kanssa. Siirrytään röntgeniin. Tuttu hoitajakin sattuu olemaan paikalla. tiedustelevat onko anestesialääkäri tulossa. Odotellaan. Jutellaan. Myös radiologi (?) on paikalla. Sama joka kävi päivystyksessä meitä katsomassa. Odotellaan. Yritetään suostutella Matti ilman tujausta rontgen laudalle. Ei onnistu. Kiukuttelee. Lääkäri/radiologi tulee sanomaan, että anestesialääkärillä on tilanne päällä. Ei tiedetä meneekö tunti vai toista. Ou jee. Ruetaan tosissaa suostuttelemaan Matti tutkimuspöydälle. Luvataan sipsit ja limsat ja jätskit, haetaan tarrat. Matti neuvottelee, jos vielä Martti tarran sais. Hoitaja hakee kaksi pötköä tarroja joissa on martti ja n 15 cm halkaisijaltaan olevan Salama tarran. Hoitaja lupailee vielä palkinto kaappia. Nyt Matti suostuu. Suostuu pöydälle. TArrat laitetaan vatsan päälle odottamaan. Poika kääritään lyijyhuopaan ja äiti poistuu. Vannotetaan pitämään päätä liikkumatta. Hieman ongelmia saada pää oikeaan asentoon.                                                          

Yksi kuva saadaan. Hoitaja joutuu käydä parantelemassa asentoa. Äiti käy moikkaamassa. Yritetään uudestaa. Matti liikuttelee päätä. Ihailee kameraa ja katsoo välillä äitiä. Ihmeenkaupalla kuvat saadaan kuitenkin otettua. Lääkäri on tyytyväinen otoksiin ja hoitajat haltioissaa reippaasta pojasta.                                                                                                

Siirrytään takaisin osastolle lahjuksien kanssa. Matti saa tarrakirjan tarroille, tarrarasian, diplomin. Pelailtiin ipadilla ja äiti sai kännykälle laturin lainaan. Äitille tuodaan sänky. Jonkun ajan päästä hoitaja ilmoittaa, radiologin lausunto kuvista on tullut. Ei löydöksiä. Kaikki sen suhteen ok.                                                                                                                           

Lasten lääkäri pyörähtää huoneessa hakemassa tarvikkeita. Kysyn onko mahdollista että punkista tulee tällaisia oireita. Matilla oli tasan vuosisitten päässä punkki.   Lääkäri selittää, että Matti on edelleen kirurgian alainen potilas ja ensin tutkitaan nämä asiat ja sen jälkeen voidaan miettiä jatkotoimen piteitä.  Lääkäri häipyy.                                                 

Matti alkaa olemaan oma itsensä. Yritän saada nukkumaan.   Kiukuttelee. Viimein nukahtaa klo 22.55. Yöllä onkin edessä herättely ja haastattelu parin tunnin välein. Lähden käymään kotona.  Sanon hoitajalle että yhteen mennessä tullaan takaisin. Nälkä kurnii vatsassa.                                                                                                                                                    

 Kotona päätetään, että Antti lähtee sairaalaan. Antti käy suihkussa ja lähtee.