Niitä näitä

Keskiviikkona 23.10. kuultiin että kortisonilääkkeen saa lopettaa. Arvot eivät olleet ihan täydelliset, mutta meinasivat että kyllä ne siittä itsestään korjaantuvat. Niin hyvällä mallilla olivat. 

Matti ja talvikengät eivät sovi yhteen. Vieläkin vierastaa välillä kengillä kävelyä. Äiti mää en pysty kävelemään. Kanna minut. Kesälenkkareillakin välillä, mutta talvikengillä kävely ei suju yhtään tai ei suostu yrittämäänkään. 

Kävely on jo aika hyvää ja välillä Matti pistää juoksuksikin. 

Takaraivon arpi näyttää hyvältä. Ei pullota eikä pahemmin punoitakaan, joku pikku rupi siittä välillä aina irtoaa mutta ei mitään ongelmaa. 

Toisaalta arpea ei välttämättä huomaa jos ei tiedä kunnolla katsoa. Ennen kesäloma reissua Matin tukka leikattiin, mutta Antti jätti päänpäälle taakse täyspitkän tupsun. Tuo 'letti' peittää arven aika sopivasti. 

Toisaalta tuntuu että Oulusta tulosta on jo ikuisuus. Mutta äitiä ja isiä vielä väsyttää. Eipä tässä ole vielä ehtinyt ylimääräisiä nukkumaan. Ja taitaa olla vähän muutakin väsymystä. Lasten käyttäytymisessä tai peloissa en ole huomannut mitään erikoista. Kiukuttelukin on aika normaalin rajoissa. 

Fysioterapia marraskuun alussa. Pään magneettikuva Oulussa marraskuun loppupuolella. Kortisoni rasituskoe Kokkolassa joulukuun alussa. Tuo pään magneetti sitten näyttää mitä kasvaimesta on jäänyt vai onko jäänyt mitään. Ennuste on kuitenkin hyvä. Vaikka kasvainta olisi jäänytkin todennäköisesti sitä ei tarvitsisi enää uudestaan leikata. Kasvaa hitaasti tai ei ollenkaan. Mutta seurataan seuraavat viisi vuotta.

Tuossa justiin kävin katsomassa oikeen kalenterista, että sairaalassaolosta on vasta viikko. Pää taitaa olla aika sekaisin kun tuntuu että siitä voisi olla kauemminkin. No lasten koulu ja kerhokuviot on vieny heti mennessään. Arkiset kuviot pyörii. 

Edellisviikonloppuna oltiin vielä Kokkolan sairaalassa tai no käytiin kotoa päin. Ja viime viikonloppuna  otettiin vähän varaslähtöä halloweeniin. Askarreltiin vähän koristeita ja puettiin höpöjä päälle ja herkuteltiin. Antti oli kyllä molempina täyden päivän töissä, harmi. Se niistä lomatoiveista.  :)

Lauantai iltana käytiin maakuntaseuroissa. Oli mukavaa ja yllättävää nähdä kuin moni oli elänyt hengessä mukana tässä meidän tilanteessa. Ja moni kävikin kyselemässä kuulumisia ja moikkaamassa Mattia. Ei meillä kyllä taida olla vieläkään hajuakaan siitä kuin moni tässä on blogin kauttakin elänyt mukana. Mutta kiitos jokaiselle mukana eläjälle ja kiitos jokaisesta rukouksesta. 

Tänään käytiin jo perhekerhossakin ja jospa tuo Matti vaikka perjantaina menis jo omaan kerhoon. Itse on kyllä vielä erimieltä. Tiistaiseuroissakin pyörähdettiin pitkästä aikaa. 

Ohi on

Tänä aamuna (maanantai) lähdetiin Matin kanssa vielä osastolle. Kahdeksan maissa piti olla antibiottiaika. Myöhästyttiin hieman, vietiin Pekka samalla koululle. Mummu tuli hoitamaan Hennaa ja Emmaa. Emmallakin oli kerho päivä. Siinä se syysloma vierähti. Matti valitteli kanyyliä kipeäksi huuhdeltaessa. Antibiootti saatiin kuitenkin vielä tiputettua kun aloitettiin hiljalleen. Verikokeet otettiin noin kymmenen maissa, kolme tuubia sormen päästä. Lääkettä ei saatukaan enää annettua tutkimusta varten ja lääkäri hommattiin pistämään uusi kanyyli. Saatiin toisella yrittämällä nilkaan. Kaksi hoitajaa piti kiinni ja äiti yritti jutella mukavia. Vähällä selvittiin ja kanyyli toimi tarvittavan ajan. Kokkolassa kyllä osataan paremmin lasten lepyttely piikittelyn ja ikävien hoitojen jälkeen. Matti sai tällä reissulla rantapallon (sai itse valita palkintokorista) ;) hienoja tarroja labran tätiltä ja askartelun ohjaaja antoi vielä pikkuauton. Kyllähän siitä jää mukava muisto. Äitinkään ei tarvinnu hävetä että lapsi valihtee isoimman lelun korista.  

 Pelailtiin ja leikittiin. Matti söi. Labrat saatiin otettua kaksi kertaa. Kateltiin videoita. Matti meinasi nukahtaa kun lääkäri tuli tutkimaan. Eikä sitten suostunutkaan mihinkään temppuihin, jee. Keskiviikkona sitten kuullaan miten kortisonihoitoa jatketaan. Ja mahdollisesti päästään fysioterapian arviointiin jossain vaiheessa.

Matti otti kunnon tirsat. Puoli neljän aikaan tultiin tiputtamaan iltapäivän antibiootti. Kun se oli tippunut kuultiin että se oli kuurin viimeinen. Jes! Sitten irrotettiin kanyylit ja saatiin lähtä kotiin päin. Pitkä päivä. Mukava päästä kotiin. Toivottavasti nyt saataisiin olla jonkin aikaa rauhassa kotona. Tavallista arkea ikävä. 

Kotona

Nyt ollaan jo oltu viikonloppu kotona. Tai miten sen nyt ottaa. Perjantaina Antti, Pekka ja Emma tuli junalla Ouluun puolen päivän aikaan. Lääkärit kävikin jo aamupäivästä katsomassa Mattia ja kotiinlähtö lupa myönnettiin. Osaston lääkärithän oli luvanneet jo viikon alkupuolella että saa lähteä jos neurokirurgeille passaa. Kaikkien yllätykseksi nkirurgi kävi jo yhdentoista maissa. Kääre avattiin, haava näytti hyvältä, uusi kääre laitettiin... aika kireälle, mutta lupa saatiin. Älysin pyytää leikkauskertomuksista kopiota ja hoitaja sanoi tulostavansa ne heti ja oli tosi kiva että nkirurgilla oli aikaa käydä ne läpi ja vähän selittää tilannetta. Rauhoitti vähän äidin mieltä. Lääkäreistä ei kukaan muistanut että milloin olisi käynyt näin että joudutaan tekemään uusinta leikkaus tai että haava vuotaisi noin rajusti. Haava ei ollut lähtenyt kunnolla paranemaan ja luun palanenkin oli osittain irronnut. Haava ei ollut onneksi tulehtunut vaikka pöpö siellä kasvoikin ja aiheutti aivokalvontulehduksen, jota onneksi alettiin hoitamaan heti, tai oikeastaan ehkäisemään jo Kokkolassa. Toisessa leikkauksessa luun pala jätettiin pois pöpö pelon takia. 

Ei päästy kuitenkaan vielä lähtemään. Matin kanssa käytiin hakemassa muut junalta. Kiva, Matti ei suostunut kävelemään talvikengillä. Kiva kantaa poikaa parkkitalolle asti. Ei mikään ihan pikkunen enää. Maati esitteli osastoa Emmalle ja Pekalle. Käytiin vähän kaupoissa pyörähtään. Ja syömässä. Viideksi tultiin osastolle takaisin. Antibioottitipalle. Oli tarkoitus että Kokkolassa käytäisiin kolmekertaa vuorokaudessa sairaalalla tiputuksessa. Tarkoitus oli että voitaisiin olla kotona yötä ja että pikkuisen siirrettäisiin anto aikaa että se ehdittäisiin kokkolassa vielä antaa joskus puolen yön paikkeilla. No kanyyli ei tietenkään toiminut. Lääkäri oli osastolla mutta huono  mäihä, kolme yritystä eikä osunut kunnolla suoneen. Puudutteet paikoilleen ja tunnin päästä uusi yritys. Välillä oli pistänyt vauvalle ja nyt osui heti ekalla. Vähän aikaa vielä väännettiin antibiootin antoajoista kokkolassa ja että tartteeko meidän mennä osastolle vai ei. ( eri lääkäri kuin päivällä) No päästiin yhteismmärrykseen ja me päästiin lähtemään siinä seitsemän aikoihin. Antti ja Matti meni ekaksi yöksi Kokkolassa osastolle.

Lauantaiaamuna meni aikaa ennen kuin pääsivät kotiin, koska lääkäri halusi vielä katsoa Matin. Siinäpä se lauantai meni laiskotellessa ja seuraavaa antibioottia odotellessa. 

Sunnuntaiaamuna oli taas pitempi reissu kun uusi kanyyli piti laittaa. Päiväkäynneillä Emma ja Pekka lähti Matin kaveriksi. 

Harmittaa että maanantaina on jo normi arki. Tuntuu jotenki että olis niin loman tarpeessa. Ei haittaa vaikka Anttikin olis vähän aikaa kotona. 

Eipä kummempia

Tiistaipäivä meni siinä. Ulos ei oikein olla ehditty kun koko ajan jotain ohjelmanumeroa odotellaan. Odoteltiin joko tiputusta tai lääkäreitä. Maanantaina Matti huusi joka tiputuksen alotuksen yhteydessä. Yöllä jouduttiinkin sitten taas laittamaan uusi kanyyli. Tiistaipäivä meni samalla kaavalla. Äiti yritti hiki päässä saada Matin huudon aina rauhoittumaan tiputuksen yhteydessä. Välillä Matti saattoi kuitenkin nukahtaa tiputuksen aikana. Mieti sitten siinä että onko se oikeasti kipeä. Hoitajat sitä mieltä että vähän kuuluukin tuntua ja että sillä on vaan kammo koko asiasta. Sitten tulee yö ja huuto. Kanyyli vaihdetaan ja hiljaisuus tulee saman tien. Kyllä sekin taitaa vaikuttaa lapseen miten sitä lähestytään. Maanantai ja tiistai oli kyllä niin ahistus ja huono äiti päiviä. Hohhoijaa. Tänään on ollut vähän rauhallisempi hoitaja meillä. Tai ehkä osastolla on rauhallisempaa. Mutta eka päivä kun Mattikin vähän lämpeni.
No tiistaina kävi lääkärit katsomassa Mattia. Veriarvot ok. Siinä kohden hoitajakin oli ekaa kertaa sitä meltä että on se ikävää kun se kanyyli pitää vaihtaa niin usein. Kirurgit ei lupaillu vielä mitään varmaa mistään.
Ja yöllä tietenkin taas laitettiin uusi kanyyli. Huuto loppui siihen. Matille lupailtiin reippaus tarroja. Äiti huokas siihen, että kyllä äitikin yhen tarttis. Lääkärikin oli heti sitä mieltä että monesti vanhemmat sitä melkeen enemmän tartee kuin lapsi ;). Ja hoitajat toi Matille tarrapinon ja äitillekin hymynaama tarran. Melkeen itku pääsi näin suuresta ymmärtämisen osotuksesta. Aamulla tietenki taas jänskätti että montako kertaa kanyyliin saa tipan laitettua.
Siis tämä on ollu niiiiiin juhla päivä. Yhtään kertaa Matti ei kiukutellu tiputusjuttuja. Ei inahtanutkaan. Siis on tosi terveen olonen ei siis johdu siitä etteikö enää jaksais kiukutella. Ja 'valelääkäri' kävi. Ja oli hesepäivä. Ja Anta kävi pelailemassa. Mattinpelais lautapelejä aamusta iltaan. No postin tuoma hot wheels pelikin on aika kova juttu.
Tänään poistettiin tikit niskasta. Mahdollisesti vois päästä perjantaina kotiin. Magneetti aikaa ollaan siirtämässä jo marraskuulle.
Infektiolääkärin tuomio kuultiin vihdoin ja viimein tänään. Toinen antibiootti tiputetaan vielä huomisen päivän ja toinen jatkuu ivsti maanantaihin. Mahdollisesti perjantaina voisi siirtyä kokkolaan jos kirurgeille passaa.
Aikansekavaa tekstiä taitaa nyt tulla. Sepekin muuten vähän väliä ilmassa. Onkohan ihmiset liukastellu autoilla vai mitkä yöreenit niillä on menossa.
Tänäänkään ei ehditty ulos. Matti odottelee lumen tuloa. Äiti ei ihan hirveästi. No onneksi talvirenkaat on vaihdettu, kiitos Tommille ja Teemulle. Ehkäpä huomenna jo lumiukon tekoon. Heippa.

Hyvä katko

Anteeksi pitkä tauko blogikirjoittelussa. Tilanne on ollut aika tasainen. Perjantaina kirurgi kävi moikkaamassa ja katsastaa tilanteen päältä päin. Bakteeri dna näytettää edelleen odoteltiin. Iltapäivästä yhtäkkiä antibiootit vaihtu kesken tiputuksen. Keskiviikon nenänielu näytteestä oli kuulemma löytyny noro virus. Ei kuitenkaan jouduttu enää eristyksiin. Kuulemma oireita ei ollut. Perjantaina lähdin ajelemaan kokkolaan päin. Antti jäi viikonlopuksi Matin kanssa osastolle. Olihan se kiva kävästä kotona välillä. Lapsetkin tykkäs, toisaalta llivat vähän ihmeissään ja vähän piti kiukutellakin. Ullaakin kerkesin nähdä. Lauantai-iltayöstä Emmalla oli aika paha yskänkohtaus ja Henna heräs sunnuntai aamuna 700.
Lauantaina Matin haavaa oli kurkattu ja ok oli ollu. Pientä lämpöilyä oli ollut ja kävely vähän töpöttelyä. Pirteä oli ollut koko viikonlopun. Kaikki mahdolliset lautapelit yms oli osaston kaapista pitäny pelata. Suonet ei vaan hirveitä kestä noita antibiootteja. Uusi kanyyli on laitettu kerran vuorokaudessa. Kanyyli vetää kyllä mutta kirvelee tai käy kipeää. (Edellisestä huudosta äitin korvia vielä särkee.) Ja ihanasti yöllä menee klo 12 ja 02 antibiootit. Ja huudon ja kanyylinvaihdon kanssa siinä muutama tunti vierähtää. (Nyt katellaan Madagaskarin pingviinejä 01.04) Sunnuntai-iltana olin perillä pari minuuttia yli yhdeksän. Matti nukkui jo.
Maanantai aamuna tehtiin Antin kanssa vuoronvaihto siinä kuuden ja seitsemän välissä ja vein Antin junalle. Saatiin onneksi osastolta parkkikortti käyttöön, ei tartte autosta ressata. Matti olikin jo hereillä kun tulin.
Tänään kävi lääkärit katsomassa Mattia. Kävelyä kateltiin kirurgin kanssakin. Ei mitään uutta ja erikoista. Selkäydinnestee bakteeridnavastaus oli tullut ja pöpön jääntietähän siellä oli ollut.  Ei ainakaan vielä ollut vaikuttanut antibioottihoitoihin. Pahimmassa tapauksessa menee vielä viikon. Ja järki tässä kyllä lähtee poikaa rauhoitellessa. Yks hoitaja oli sitä mieltä että sille on vaan jääny kammo jos joskus on sattunu ja se huutaa sen takia. No tänään Matti kyllä nukahti kesken tiputuksen iltapäivällä vaikka oli alkuun huutanut. Eli voihan se olla osittain sitäkin. Yöllä ei sitten taas auttanut mikään. Heräs varmaan koko talo kun Matti huusi. Mutta lääkäri tuli laittamaan uuden kanyylin. Eihän sekään kivaa oo mutta sen jälkeen  huuto loppu.
Mutta ei varmaan ihan heti päästä Kokkolaan tiputuksille. Kirurgi meinas että ne haluaa ottaa tikit pois varmaan kymmenen päivää leikkauksesta ja katsoa että haava pitää ja on lähtenyt parantumaan. Todennäköisesti otetaan vielä magneettikuva. Normi käytäntö näin tulehduksen jälkeen (?). Ja antibioottitiputuksen jatko päätöstä en oo vielä kuullu 10 päivää-2viikkoa.
Mutta Matti on pirteä ja tykkää pelailla ja tehdä tehtäväkirjoja. Juttelee jo aika normaalisti. Pitemmästikin. Vaikka ei kait se mikään hirveä satusetä oo ollukaan. Ja hymyä irtoaa. Side on edelleen pään ympärillä. No kunhan taas heräillään, siis tarkotan aamulla niin, sitten pelataan. Eläinbingo oli aika kova sana.
Nyt kello on puoli kaks ja Madagaskarin pingviinit jatkuu. Kahdelta laitetaan tippumaan toinen antibiootti. Jospa me jo kolmen aikana viimestään jatketaan unia.
Öitä.

Vihdoin tylsä päivä

Tänään oli pitkästä aikaa tylsä päivä. Matti ja Antti oli kyllä nukkuneet yön vähän huonosti. Mutta muuten jees. Matti söi reippaasti. Maha on aika sekaisin. Olisiko antibioottien vaihdolla tekemistä asian kanssa. Aamusella kirurgi kävi ovella just kun oltiin vessa touhuissa. Ei ehtinyt jäädä odottelemaan, aikoi tulla illalla uudestaan. Mutta eipä näkynyt. Varmaan kirurgeilla kiireinen päivä tänä Oululle historiallisena päivänä. Kun hoitaja kyseli perään aikoi tulla vasta huomenna.
'Neurokirurgi', 'valelääkäri' Pekka kävi moikkaamassa. Matti kävi vähän traktoriajelulla. Pelaili, katsoi telkkaria, kuunteli robbaria, koristeli tarravihkoa. Hyvin söi. Ja tippaa onkin laskettu. Lääkärikin kävi. Laitettiin uusi tippakanyyli. Ärsyttävää hommaa, mutta selvittiin. Vanha vähän kipeytyi. Syömisiä kirjataan ylös ja tulopuolta myös. Niistä on tämä päivä tehty. Alettiin jo vähän miettimään että jos toinen meistä lähtis käväseen kotipuolessa. Ja Antin pitää ensiviikolla ainakin käydä töissä.
Kiitos Taivaan Isälle tästä päivästä ja huolenpidosta.

Hyvä päivä 2

Keskiviikko päivä. Lähdettiin teholle taas yhdeksäksi. Matti oliki saanut vatsantoimitusta ja saatiin heti rueta potta hommiin. Jonkun aikaa vatsassa kiersi. Mutta saalis oli hyvä. Lääkäri kävi Matin asioita läpi. Morfiini meni vielä pienellä. Osastolle saa siirtyä iltapäivästä. Matti tais ottaa siinä vähän tirsoja ja kun lääkäri kiersi muita potilaita. Äippä ja iskä lähti vanhempien huoneeseesn teen keittoon. 

Kun tultiin takas lääkkeitä tiputeltiin ja morfiini oli lopetettu. Äiti käppäili Antalle päiväunille ja iskä jäi Matin kans  oottamaan siirtoa. 

Äitipä ei saanutkaan unta kun mielessä pyöri vain hoitoketjun kehittämisideoita ja Matin leikkaushaavan pettäminen. Antti ilmotteli että ainakaan ennen neljää ei siirrytä osastolle. Anta laitto ruokaa, äippä pyykkäs ja Anttikin poikkesi Antalla syömässä.

Kun päästiin takaisin osastolle Matti oli justiin heräillyt päiväunilta. Kuultiin että siirtyy vasta ilta seitsemän maissa osastolle. Osasto oli päivällä täynnä. Kirurgi kävi katsomassa Matin haavan. Näytti hyvältä,  ei turvotusta eikä nestepatteja. Laitettiin paineside tukemaan haava-aluetta.  Rambo-Matti. Side pidetään ainakin huomiseen asti. Tällä kertaa tikit eivät ole sulavia. Tikit poistetaan kymmenen päivän päästä ja todennäköisesti siihen asti ollaan osastolla. Aikoivat päivittäin käydä katsomassa haavaa. Varmaan antibioottihoitokin kestää suunnilleen sen aikaa.

Sitten alettiinkin kuluttamaan aikaa. Pelailtiin, kateltiin videoita. Matti istui jonkin aikaa isän sylissä. Paremmassa kunnossa alkaa jo olla. Eilen crp oli 174 ja tänään 134. Muutkin tulehdus arvot ovat laskeneet, että jospa se tästä. Nyt vain odotellaan osastolle siirtymistä. Ja päivien kulumista.

Puoli seitsemän aikoihin hoitajat tulivat hakemaan osastolle. Ja olihan se kivaa, että saatiin oma huone ja iskä sai jäädä yöksi. Luettiin vähän satuja ja Matti söi eka kertaa vähän enemmän siis iltapalan. Matti nukahti ja me lähdettiin hakemaan Antille vaatteita ja evästä. Meillä meni ehkä puolituntia. Matti oli tietenkin herännyt sillä välin ja oli vähän itkeskellyt. Hoitaja oli laittanut lääkkeitä tippumaan ja jalan kanyyli ei enää toiminut. On ollut jo kahdella edellisellä kerrallakin arka. Äiti lähti sitten muualle nukkumaan vaikka Matti olis mieluummin pitänyt molemmat. 

Levollen lasken luojani,

armias ole suojani.

Jos sijaltain en nousisi,

taivaaseen ota tykösi.

Aamen.

Parempi päivä

Eilen kyllä tais ehtiä käydä mielessä että mitä jos tästä ei selvitäkään. 

Kiitos rukouksista ja muistamisesta.

On tullut tavaksi iltapuolella päivittää tätä blogia, senkin takia että muistaa mitä päivää eletään. Alkaa vähitellen päivät menemään sekaisin. Ei muista että eletäänkö tätä viikkoa vai edellistä ja mikäs viikonpäivä se oli ja tapahtuiko se tänä aamuna vai eilen aamulla. Saa vähän selvitettyä omiakin ajatuksia. Päivän tapahtumia järjestykseen. Kiitos kommenteista.

No niin, asiaan. 

Aamulla kun mentiin osastolle siellä jo touhuttiin Matin sängyn ympärillä. Toinen kanyyli oli mennyt yöllä pieleen ja uutta oltiin laittamassa nilkkaan. Äiti ja isä pääsi rauhoittelemaan (siis yrittämään) kirkuvaa lasta. Ei osunut ihan ekalla ja puudutettakaan ei tainnut ehtiä laittaa. Tipat saatiin tippumaan ja äiti ja isä pääsi jututtamaan Mattia. Oli ainakin hyvin hereillä. Morfiiniakin oli tiputettu puoleen.

Illalla Matti oli pissannut liikaa ja sai siihen lääkettä suoneen. Aamulla olikin sitten ongelmana ettei pissaa ollut tullut. Uhkailtiin jo katetrin laitolla. Sai vatsan toimituslääkettä ja vähän lisää kipulääkettä. Sitten mentiinkin potalle. Ja hyvin pärjäsi. Vatsa ei tosin toiminut mutta ainakin pissa tuli ja vältettiin katetri. Se ei olis ollut kivaa. 

Potta ressun jälkeen Matti sai valita laatikosta tarran. Valitsi tarra-arkin jossa oli noin kuusi tarraa. Hoitajan kanssa tuli kinaa saako pitää koko arkin vai saako siitä vain yhden tarran. No opiskelija poika totesi etteiköhän tämä poika ole tarrat ansainnut. Viis kertaa pistetty kanyyliä, peräruiske, pissapotta, käsi on ihan limppu.... no hienot tarrat sai kun vähän kiukutteli. Ja just oli ihailtu kun Kokkolan tarkkailusta oli saanut pikkuauton. 

Sitten alkoi lääkärin kierto ja äiti ja iskä laitto kuulokkeet päähän. Ja Matti köllötteli.

Välillä  käytiin vanhempien huoneessa kahvipaussilla ja Matti tais ottaa tirsat.

Mattia kävi katsomassa pari kirurgia. Ensin käytiin vähän läpi Matin vointia ja toinen kävi katsomassa leikkaushaavan.

Sitten tunti kärvisteltiin ja odotettiin tulostenkuulemispalaveria. Mua jännitti niin etten muista ikinä.  Odoteltiin osastolla, ja jännitettiin. Lääkäreitä alkoi valua kansliaan. Neljä lääkäriä marssi tutkimushuoneeseen ja kohta meitä pyydettiinkin paikalle.

Hohhoijaa. Aluksi neurologi kysyi joko oltiin kuultu tuloksista    (!?!?!?!)

No kasvain oli hyvänlaatuinen. Se on todennäköisesti saatu aika hyvin pois. Jatkohoitoja ei tarvita. Tarkkaillaan 3kk välein, sitten harvennetaan puoleen vuoteen ja vuoteen jos ei kasvua näy. Viiden vuoden ajan seurataan. Seurannat Oulussa. Kasvain ei ole etäispesäke eikä se ole levinnyt minnekään. Ei tarvi pelätä että jollain Matin sisaruksista olisi suurempi riski saada kasvain kuin kenelläkään muullakaan. Kasvain ei periydy. Eikä sen syntymekanismia tiedetä. Voi olla että se on ollut jo syntymästä asti. 

Olisko teillä vielä jotain mielenpäällä?

Mua ainakin jännitti niin että mitään ei nyt tule mieleen.

Milloin vain voi ottaa osastolle yhteyttä ja sitä kautta lääkäreihin, ei tarvi yksin miettiä asioita. 

Nyt vain Matti kotiutumiskuntoiseksi ja kolmen kuukauden kuluttua nähdään. 

Matin voinnista kyselivät. Antti ihmetteli vähän kivunhoitoa. Päivystävä lääkäri aikoi laittaa asian kuntoon. On kuulemma tärkeää toipumisen kannalta. 

Kun päästiin osastolle, Matilla olikin taas kipukohtaus päällä. Että jee. 

Sitten kohta nukahtikin. Lähdettiin sitten syömään ja tekemään Matille vähän pipi paketteja. 

Iltasella luettiin vielä satuja ja vähän pelleiltiin ja katottiin Teemun videoita. Vähän iltapesuja, syötiin vanukas  ja juotiin pillimehu

 ja Yhdeksän maissa jätettiin Matti köllöttelemään. Varmaankin nukahti.

Vähän parempi päivä. Matti oli pirteämpi, eikä enää niin kipeä. Jutteli ja jaksoi seurata asioita. Ja kasvain oli hyvän laatuinen.

Paska päivä

Voi ressi mikä päivä. 

Aamulla mentiin yhdeksäksi osastolle. Aamupesut ja pisut oli tehty. Aamulla oli ollut kunnon kipu kohtaus. Oli pitänyt antaa kaksi kertaa Morfiini annos, eikä sittenkään meinannut helpottaa. Matti enimmäkseen nukkui. Välillä vähän aukaisi silmiä. Saattoi vastata joo tai ei jos kysyi jotain. Annettiin kuitenkin aamulääkkeet suuhun. Oli saanut aamulla vähän maitoa ja mehua. Nyt sitten oksensi kaiken ulos. Aika limaista oli. Lääkäri tutki Matin tietokoneen. Annettiin pahoinvointilääkettä. Sitten alkoivat hoitamaan muiden potilaiden asioita. Äiti ja isä lähti syömään. Sanoivat kierron loppuvan siinä kahdentoista maissa. 

Kävästiin syömässä ja kun palattiin kahdentoista maissa ei päästykään heti sisään. Huoneessa tehtiin jotain tutkimusta.

Matille.

Selkäydinpunktiota.

No se onkin hyvä merkki.

Päästiin huoneeseen ja Matti oli tietenkin kevyesti nukutettu. Eli ei toivoa että heräilisi nytkään. Kohta lääkäri vielä laittoi valtimokanyylin. Sitä saatiin jäädä katsomaan ja rauhoittelemaan Mattia. Eli siinä vaiheessa osasi vähän vastustella. Vähän käänneltiin ja väänneltiin. Onneksi osui ensimmäisellä kerralla kohdille ja puudutusainetta ja kipulääkettäkin oli varmaan saanut. Otettiin verikokeet ja antibiootit aloitettiin. 

Aloitettiin Morfiini jakuvana, säännöllisenä, vihdoin ja viimein. Ei tarvinnut kuin kaksi kivun läpi lyöntiä ennenkuin se saatiin. Tarvittaessa annoksethan ei siinä meinaanneet enää riittää. Mietin vaan että miten tässä näin kävi. Ison leikkauksen jälkeen kipulääkkeenä panadol kolme kertaa päivässä. 

Hoitajien raportin aikana käytiin tutustumassa vanhempien huoneeseen, joka sijaitsee kätevästi vessojen kanssa osaston ulkopuolella. Tarttee joka kerta soittaa kelloa, että pääsee takaisin osastolle. Viihtyisä huone, vettäkin sai haettua vessasta ja lukemisina Systerilehti. Hauska sinänsä.

Viiden maissa käytiin taas syömässä. Ihan oikeita taukojakin pidettiin tänään, koska Matti oli niin väsynyt. 

Iltasella kävi lääkäri katsomassa labrat koneelta. Kävi lopulta jopa katsomassa Mattia kun naapurisängyn hoitaja vähän huolestui Matin uneliaisuudesta ja näköongelmista. Kävi katsomassa lampulla silmät ja vähän raajojen liikkeitä. Kaikki ihan jees. Tarkensi kuitenkin vähän katsetta eri ihmisiin. Ja tappeli vastaan kun yritettiin kääntää toiselle kyljelle. Hoitaja antoi vähän ylimääräistä morfiinia että saadaan vaihdettua kylkeä ja vähän vaihdettua tyynyä kuivaan. Lääkäri mainitsi että selkäydinenste näytteessä oli leukosyytit koholla joka viittaisi tulehdukseen. Pikaviljelyvastauksessa ei kuitenkaan kasvua. Aiemmin illalla tentattiin hoitajaa verikokeista ja saatiin lukea leikkauskertomuskin. Nyt on muuten puolet Oyssin neurokirugeista hoitanu Mattia.

Saatiin lopulta käännettyä. Valitteli kipua päässä. Rauhoittui vähitellen. Kohta alkoi kuitenkin hokea että pää on kipeä ja ekaa kertaa piti silmiäkin auki pitkään. Ylimääräistä kipulääkettä ei voinut kuitenkaan antaa koska oli vasta saanut. Sai sitten 'panadolin' ajallaan suoneen. Se ei kyllä auttanut. Mutta sinnepä jäi hoitaja selittämään kipeälle itkeävlle pojalle, joka halus äitin ja isän paikalle ja joka ei pystynyt nukkumaan koska pää on kipeä, että pää ei voi nyt olla kipeä. Vielä.

Oli harmi lähteä kun Matti oli ensimmäistä kertaa hereillä vähän pitempään. Ja jäi itkemään. 

Ohjelman muutos

Aamulla ei hätäilty sairaalalle päin. Ajateltiin että Matti on mennyt leikkaukseen kahdeksalta niin varmaan ennen kymmentä ei kannata ajatellakaan lähteä sairaalalle päin. Soitettiin kuitenkin ennen yhdeksää että miten yö on mennyt. Ja kuultiin samalla että Matti onkin edelleen teho-osastolla. Leikkausaika olikin peruuntunut kiireisemmän potilaan vuoksi ja niinpä ei ollut tietoa milloin Matin aika olisi. Lähdettiin pikapuoliin moikkaamaan Mattia.

Yö oli mennyt hoitajan sanojen mukaan hyvin. Matti oli valvonut kyllä jonkin verran. Päivän mittaankin sanoi monta kertaa että nukkuu sitten kotona päikkärit. Nukahti onneksi muutaman kerran. Mutta pikkuauto pysyi tiukasti kädessä, että kuinhan syvää se uni oli. 

Päivä oli pääasiassa odottelua. Matti olisi jo halunnut syödäkin. Mutta leikkauksen varalta ei tietenkään saanyt syödä. 

Lopulta puoli kahden aikaan hoitaja tuli ilmoittamaan että Matin saa viedä leikkaussaliin. Matti sai lääkkeet ja tipan mehua. Kerättiin kamat kasaan ja ajeltiin sairaalan läpi leikkausosastolle. 

Käytiin syömässä ja vähän laiskottelemassa. 

Ennen viittä soiteltiin jo osastolle mutta mitään ei ollut kuulunut.

Viiden maissa sitten puhelin soi ja kirurgi soitti että leikkaus on ohi. Hyvin oli mennyt. Vielä hetki menee ennenkuin Matti on siirretty osastolle 64 siis toiselle puolelle sairaalaa. 

Kohta lisää.

Toivotaan että Matti saa kohta syödä ja että kotiinkin pääsis kohtuu ajassa.

Vielä pieni lisäys tälle päivälle.
Kävästiin katsomassa Mattia (3tuntia). Matti vähän heräili ja valitteli kipua, ja janoa. Tippa suoni vähän ärtyi ja sekin tuntui kipeältä. Matti sai pikku tipan vettä ja kipulääkettä. Noin tunnin päästä alkoi sitten nukkumaan. Iskä lähti raportin ajaksi käytävälle ja äiti laittoi kuulokkeet päähän. Matti kyseli isin perään pari kertaa ja nukahti sitten. Nukkui sitten koko illan. Ihan hyvä niin. Mutta äiti ja iskä sai lähtä nukkumaan ilman hyvän yön pusuja.

Väsyttää.

Hohhoijaa

Ei oo ainakaan päivät olleet tylsiä. Eikä oo ohjelma vähentynyt. Puolenpäivän aikaan Matti pääsi kotiin. Jee! Leukosyytit oli laskeneet eilisestä ja crpkin oli vain 3. Ja Matin kunto näytti olevan ok. Ehkä vähän väsynyt. Sovittiin että tullaan vielä sunnuntai aamuna verikokeeseen ja katosmaan lääkäriä. onnellisena mentiin kotiin ja Hennakin oli aika onnessaan kun näki taas Mattia. 

Siinäpä sitä syötiin ja vähän herkuteltiin. Mummokin lähti, oli hoitamassa lapsia aamupäivän. Matti halus kattoa Martin tarinatallin ja sen jälkeen ne tais kattoa vielä Autot 2. Äiti ja iskä laiskotteli ja kahto Vain elämää tallennukselta. Henna nukku päikkärit. Heräili sitten ja hiippaili muitten mukaan. 

No vain elämää loppu ja äippä kävi kurkkaamassa oisko Matin kuumetta pitäny mittailla, Vaikutti niin hikiseltä ja vilposelta että ajattelin ettei tarvi. Kohta elokuva loppui ja Matilla oli vessahätä paniikki. nostin pojan syliin ja katoin että ompa hikoillu tyynyn märäksi. mentiin vessaa ja paita oli aika litimärkä, vaihdettiin kuivaan. Kannoin Matin sitten meidän sängyn päälle pikku päikkäreille. Ja kappas niska ihan helmeili hikeä. Eikä siinä vielä kaikki, paidan selkämys alkoi kastua, ja katoppa se nestehän valui haavasta. Sitten Matti jo valittikin kamalaa päänsärkyä, että kiirehän siinä tuli soitella eripuolille. Antti soitti kokkolan osastolle. Sieltä neuvottiin vielä soittamaan Ouluun, mutta kokkolan osastolla kannattas käydä niin saa lähetteen ja ambulanssikin on helpompi saada.

Lapsille hoitaja äkkiä naapurista, siis Elina, ja menoksi. Osastolla alkoi heti tohina. Tuttu lääkäri oli paikalla ja asiat etenivät. Hoitajia pyöri siinä ainakin kolme. Kesti hetken aikaa että saatiin tipat tippumaan, kanyyli oli onneksi valmiiksi kädessä. kipu hellitti oikeastaan vasta morfiinin saannin jälkeen. Nukahtikin vähän. heräili onneksi vielä kun siirrettiin ambulanssiin.

Äippä lähti pakkaileen kotiin ja yritti selvitellä matkallakin vielä hoitaja hommia. Lapset jäi yöksi naapuriin ja Raita-mummo tulisi aamusta ja Ulla-tätikin lupautui tulemaan. 

Ambulanssimatka oli mennyt mukavasti. Matti oli jutellut hoitajan kanssa takana ja välillä oli soitettu pillejä ja tööttiäkin. 

Sairaalalla oli hetken joutunut odottelemaan lasten päivystyksessä kun arvottiin meneekö 51 vai 64 eli teholle seurantaan. Lääkäri tuli melkein heti paikalle. Mutta Kokkolastahan oli oltu yhteydessä Ouluun. 

Teholla Matti oli valitellut kanyylikättä kipeäksi. Kiukuttelu itkupotku raivari sai aikaan sen että pää tuli kipeäksi. 

Äippä huomas ettei ehi teholle ennen yheksää. Onneksi sieltä vähän joustettiin ja sain olla vähän aikaa Matin tykönä. 

Oli päätetty että Matti leikataan heti aamulla klo 8. 

Matti jo nukahti, mutta sitten vaihdettiin pään alustaa ja laitettin vähän taitoksia niskaan. heräili ja meinas rueta kiukuttaan. Mutta jäi sitten nukkumaan kun lähdettiin. 

Ajeltiin hakemaan Antaa ja Antalle yöksi. 

Että Oulussa ollaan ja näillä mennään.

 

Jepjep

Aika taas vierähtänyt. Päivät olleet aika ohjelmarikkaita. Torstaina meillä oli fysioterapeutin kanssa treffit jo kello yhdeksältä. Uskomattoman aikaisin. Kipitettiin aika kauas fysioterapeuttoen tiloihin. No eihän se Matti meinannu rueta millekään. Vähän lämpeni kuitenkin loppua kohti. Fysioterapeutti oli sitä mieltä että tasapaino on hyvin tallella. Lisää vIn harjoitusta. Ja vanhemmat rajottaa hyysäämistä.Lääkärikin kävi jo hyvissä ajoin katsomassa Mattia. Paperihommia. Jo ruuan aikaan yhdentoista maissa meille annettiin lupa lähteä. Kunhan saadaan tarvittavat paperit mukaan ja päivän lääkkeet.
Päästiin lähtemään. Käytiin vielä sikapäivillä vähän ostamassa tuliaisia. Sitten kotiin päin! Jes! Onhan se pitkä matka.  Matti vähän valitteli jalkojen puutumista. Ajettiin kotiin yhtä kyytiä. Emma oli tehnyt Matti kylttejä pihalle asti. Oli ilmapalloja ja Suomen lippukin. Kotonakin oli onnellista sakkia. Matti oli hiljaisen rauhallisen onnellinen. Henna oli aivan onnessaan. Silitteli Mattia, vaihto nenää, höpötti ja viiso. Oli ihanaa päästä kotiin! Siinäpä se ilta vierähti. Juotiin kahvit. Porukkaa kävi. Oli mukavaa olla kotona.
Yö meni ok, kunhan ensin oli saanut lapset nukkumaan. Henna oli aika ylivoimanen nukutettava. Lopuksi kun ei enää muuta keksinyt. Purki sängystään petivaatteet. Ensin peitto. Sitten lakana. Tyyny. Ja vielä patjankin sai revittyä pinnojen välistä. No loppuviimein hyytyi meidän sänkyyn. Mattiakin sai nukuttaa jonkin aikaa ennen kuin luovutti.
Aamulla kaikki heräskin hyvissä ajoin seitsemän aikoihin. Antti lähti asioille. Pekka lähti kouluun.  Odottelee jo kovasti syyslomaa joka alkaa viikon päästä. Pekka halus että se viiään autolla kouluun. Ihan kivaa mäiskimistä, leikkiä. Matti oli välillä vähän vaisu ja väsyneen oloinen. Sitten mitattiin kuume. Voi terve ja ressin ressi. Loppupeleissä oli jo yli 38. Sitten oli pakko soittaa osastolle silläkin uhalla että joutuu ouluun.
Pieni onni onnettomuudessa. Oulussa päätöikseen työskentelevä lääkäri sattui päivystämään kokkolassa. Tuttu meille jo ekalta kerralta. Verikokeita otettiin, tutkittiin, röntgenissä käytiin keuhkokuvassa. Ei onneksi mitään yllättävää löytynyt. Tarkkailuun yöksi joutui jäämään. Isi jäi kaveriksi. Äiti kävi viemässä vain tavaroita isille ilta myöhään. Eihän se kivaa ollut taas jäädä sairaalaan. Mutta toivotaan että pääsis huomenna jo kotiin ja että selvittäis pelkällä säikähdyksellä. Melkonen myrsky ulkona. Huomisiin!

Hyvä päivä.

Aamusella äippä nukku vähän pommiin. Puhelin ei oikeen pariin päivään latautunut kunnolla. Siittä johtunee eilisen päivityksen kuvien vähyyskin. Ja aamulla puhelim einsiis herättänyt. Matti oli jo hereillä. Tasanen päivä. Matti söi aamupalan. Vessareissut ja telkkarin tuijottelu. Välillä kateltiin Sepeä ikkunasta. Lääkäri kävi aamupäivällä. Otettiin turbaani pois. Hyvältä näytti. Ei ollut enää haava vuotanut. Lähettiin käväseen pikku kävelylenkki ulkona. S-marketilla ostaan Matille tikkari. Eilisillan nukutuksen ajan oli niin tikkaria vailla. Sepe ei ollut taaskaan kotona. Lähti ennen kuin me ja tuli takas kun oltiin jo sisällä. Päivä on ollut sateinen ja pilvinen mutta me ei kastuttu. Alkaahan tämä huone olla jo vähän pieni tähän ajan kuluttamiseen. Eikä kävelyä tule oikeen harjoiteltua kun on niin vähän tilaa. Iltapäivästä kävi kirurgi katsomassa arpea. Näytti hyvältä. Vähän arven alla hyllyy nestettä mutta ei pitänyt pahana. Lupasi lähteä kotiin. Jos haava alkaa vuotamaan pitää tulla heti näyttämään tänne. Jep. Näin vielä lääkäriä ja kerroin kirurgin käynnistä. Joten näillä näkymin oltaisiin lähdössä huomenna kotiin. Sitten tultiinkin jo ilmoittamaan että Hesen tilaukset on tullu. Matti tilas nugetit ja ranskikset ja Dumle pehmiksen. Kyllä maistui. Ruoka tuli kahden jälkeen. No neljän ruoka ei tietenkään maistunut. Mutta eipä tarvinnukaan. Vähän on ajeltu pikku autoilla ja liimailtu tarroja mutta pääasiassa katottu telkkaria. Tässäpä sitä köllötellään ja katellaan telkkaria. Jos käytäis vielä pikku iltalenkillä. Vähän vessaa kauempana, mutta kohtahan se tulee jo iltalääkkeet ja iltapala.

Ensimmäinen 'tylsä' päivä

Tai no miten sen nyt ottaa. 

Mitään uutta ei ilmennyt. Syötiin, köllötettiin, katottiin telkkaria, pelailtiin, vieras...

Lääkäri kävi moikkaamassa. Lupailtiin jo loppuviikosta kotiin pääsyä jos ei mitään kummempia ilmaannu. 

Käytiin Matin kanssa ulkona rattailla. Käytiin katsomassa Sepen kotia ja kierrettiin sairaala. Illalla käytiin vielä pyörätuolilla sairaalan käytävillä ajelulla. Edelleenkään ei siis liikuta osastolla. 

Huomenna on Hese-päivä!