![]() |
Mummon piikkipaketista tuli traktorikortit. |
Sitten taas odoteltiin.
Vartin yli kahdeksan lähdettiin leikkaussaliin. Sitä ennen annettiin Matille suun kautta kipulääke ja nukutuksen esilääke. Ja sitten mentiin. Kyllä oli hoitajalla kiire. Ei meinannut perässä pysyä. Ja pitkiä käytäviä toisensa perään. Matti siis vietiin aikuisten leikkaussalien puolelle ja ne ovat Oysin toisella puolella. Päästiin ehjänä perille. Äiti ja isäkin pääsivät leikkaussalin eteiseen odottamaan kirurgia ja viimeistä tuomiota. Leikkaussalin henkilökunta kävi tervehtimässä. Saattavahoitaja sai vähän palautetta anestesialääkäriltä lääkkeiden annosta. Aamulääkkeet annettiin odotellessa. Juteltiin ja odoteltiin. Kirurgi tuli rauhalliseen tapaansa,. Tutki takaraivon ja päätti että.....
haava EI estä leikkausta.
Jes!!!
Vanhemmat sai kehoituksen lähteä. Annettiin pusut ja heipat. Mattia alkoi kiukuttamaan. Mieshoitaja kyllä yritti kiinnittää huomiota muualle. Myöhemmin kuultiin että oli ollut tosi kiukkuinen salissa. No ehkäpä nukutettiin nopeampaa :) No onneksi ei tiedetty sitä silloin.
Äiti ja iskä lähti tappamaan aikaa. Mentiin Antalle jatkamaan vielä unia, aamupalalle ja suihkuun. Käytiin vähän kaupungilla, syömässä ja leipomossa. Tultiin Antalle kahville. Kello alkoi olla jo kolme.... jännitti ihan sikana. Olis mahdollista että kirurgi soittaisi jo kolmen jälkeen ehkä viimeistään ennen viittä. JÄNNITTI!
Neljän jälkeen kirurgi sitten soitti. Itse en uskaltanut vastata, pistin Antin asialle. Rauhalliseen tapaansa kirurgi selitti leikkauksen kulkua. Suunnitelmien mukaan oli mennyt. Patologian ensimmäisten tutkimusten mukaan kasvain vaikuttaisi hyvälaatuiselta, hitaasti kasvavalta. Myöhemmin otettavissa magneettikuvissa selviää onko kasvain saatu kokonaan pois. Voi olla ettei mitään jatkohoitoja tulla tarvitsemaan. Magneettikuvissa tulee säännöllisesti käydä.

Matti nukkui. Välillä oli vähän levoton ja yritti jonkun sanan puhuakin. Oli vielä hengityskoneessa. Taisi olla kipeä. Kipulääkettä vähän nostettiin ja välillä nukkui. Välillä vähän heräili tai unissaan pyöriskeli ja sotkeutui piuhoihin. Niitä riitti. hengitysputki otettiin aika nopeasti pois, se vähän helpotti. Välillä oli lähdössä jo kotiin ja yritti nousta vähän ylös. Pientä pahoinvointia oli , kun yritettiin vähän kostuttaa suuta vedellä.
Istuskeltiin siellä parisen tuntia. Lapsen omaisten vierailuajoilla ei tuntunut olevan niin tarkkaa rajaa, onneksi. Yöhoitaja tuli siinä vähän ennen seitsemää. Antin kanssa lähdettiin iltapalalle.
Lähdetään vielä sanomaan hyvää yötä.
Iso kiitos yläkertaan leikkauksen onnistumisesta! Täälläkin on koko päivä jännitetty ja vähän väliä käyty tsekkaan blogin tilanne, kiitos tilanteen päivityksestä näin pian. :) voimia ja siunausta tuleviin päiviin koko poppoolle.
VastaaPoistaIhana, että kaikki sujui noinkin hyvin. Kiitos Herralle!
VastaaPoista