Voi että

Niin siinä sitten kävi. Antille soitettiin maanantaina iltapäivällä sairaalasta ja sanottiin oikeastaan vain että kuvissa näkyi jotain mitä siellä ei pitänyt olla. Tiistaiaamuna lääkäreillä yhteispalaveri asiasta. Patti on kasvanut uudelleen. Näin lyhyessä ajassa. Apuva. Paniikki. Väsy. Epäusko. Mitään ei saanut enää loppupäivänä aikaan. Melko sekava olo. Itkuhan siinä lopulta pääsi. 

Mitä nyt? Leikataanko uudestaan? Heti? Milloin? Mitä siitä seuraa? Onko kasvain kuitenkin pahanlaatuinen...????!

Harmittaa, koska Matti toipui jo niin hyvin ja jos taas pitää sorkkia aivoja. Jääkö siitä pahemmat jäljet? Nyt ei oikeastaan huomaa mitään. Kävely on ehkä vähän erikoista, mutta en tiedä huomaako sitä muut? Kuitenkin aika pieni mies vielä.

Yöunet jäi vähän lyhyiksi. 

Aamulla oli aika hermo olo. Kahto vaan kelloa ja puhelinta eikö se jo soi tai onko soinu enkä ookkaan kuullu. Mummu ja pappa kävi tuomaan tuliaisia.  Käytiin perhekerhossa ja mäkkärin kaistalla. Sitten touhuiltiin kotona. Aattelin kyllä että Antille ne soittaa niin kuin pari kertaa aiemminkin. 

Iltapäivällä puoli kahden maissa puhelin sitten soi. Numero oli outo ja alla luki Oulu. Kääk. 

Tutuksi tullut neurokirurgihan se sieltä soitteli. Ei muutako paperi ja kynä esille että muistais puhelun jälkeen ees jotain. Lääkäri selittää onneksi niin rauhallisesti että pysyn ainakin mukana. Selittää asian perin juurin kasvain tyypin perusjutut uudelleen. Mitä itsekkin olen täällä blogissa toistellut varmaan joka kirjoituksessa. Matilla nyt kuitenkin muutosta tapahtunut. Kudosta on kuitenkin vähemmän kuin alunperin. Oli keskustellut röntgen lääkärinkin kanssa, että voiko kuvaa selittää mikään tekninen juttu, kuvausarvot. Mutta eipä ne selitä kuvaa, oli johtopäätös. Kudosnäyte on ollut kuitenkin yksiselitteinen. Selvästi hyvän laatuinen. Näytteissä ei solujakaumia. Aikoi olla vielä patologiin yhteydessä, mitä mieltä ja kannattaako näytteen tulokset arvioida uudelleen. Kirurgi ei kuitenkaan uskonut että mikään muuttaa näytteen tulosta. 

Ratkaisu: os 51 onkologien kanssa keskusteltu. Uusi magneettikuva tammikuussa. Saatte vähän sulatella tätä ja rauhoitetaan teidän joulun aika. Hoitovaihtoehtoja on yksi, jos näyttää että jotain pitää tehdä. Leikkaushoito. Sytostaatit ja sädehoito eivät auta tämän laatuisissa kasvaimissa. 

'Kasvaimen' tai mikä lie onkaan, koko on tällä hetkellä pääosin 15mm, yksi mitta on saatu 27mm. (Siis wat?!?!? Miten niin pienempi kuin alkujaan. Silloin pyöreä pallo halkaisija alle 20mm) Painaa aivorungon vasenta reunaa (pahapahapaha). Siirtää aivonesteputkea. Saman verran kuin ennen leikkausta. 

Sehän se on paha jos leikkauksessa joudutaan rapaamaan aivorunkoa, voi vaurioittaa sitä ja verisuonia. Molempi paha.

Että jos tulee päänsärkyä, pahoinvointia, väsymystä niin heti yhteydessä osasto 51. Osastolle voi olla muutenkin yhteydessä, jos tulee jotain kysyttävää tai jokin mietityttää. 

Ei muutako hyvää joulun aikaa ja toivotaan että menee rauhallisesti. No toivottavasti uusi magneetti aika tulee pikapuoliin... Kiitos, hei.

Voi apua. Kirurgi kuitenkin uskoi että kasvu olisi jotain muuta kuin solunjakautumista... vieläkin. Enää ei mulla usko riitä. Lääkäreillä ainakin mielenkiintoista. Tämmöstäkään me ei olla nähty ennen eikä oikiastaan kuultukaan ihan lähimaastossa. Aluksi tuntui että miten voi odottaa vielä niin kauan, kun kasvain on kasvanut näin pian uudestaan. Toisaalta kiva olla kotona joulu. Osastolle ei ole niin kiire. Eipä se mitään herkkua ole. Ja kaikkia hoitajia ei vaan jaksa, eikä kait kaikista voikkaan tykätä. 

Mutta varpaillaanhan tässä saa olla sen joulun yli. Sehän tässä jännittää että kasvaako patti vielä ja kuinka nopeasti... Eikä Mattikaan varmaan innostu sairaalaan lähdöstä. Voi itku. 

Lapset kävi mutkan mummolassa ja illalla käytiin seuroissa. 

Rakas Jeesus 

Siunaa meitä

Anna meille enkeleitä

Siivilläsi meitä peitä

Älä meitä koskaan heitä.

Ja meijän ainut huoli vielä viime viikolla oli, että millonhan se Matti saa lentää... jepjep.

Oulun reissu tehty

Torstaina jätettiin Matti ja isi sairaalalle. Muutama tunti siellä meni. Matti pelaili uusia pelejä. Ei kiinostanut syödä. Lääkäri kävi jututtamassa, ihan uusi tuttavuus. Sitten oli vielä käynti fysioterapiassa. Fysioterapeutti oli sama kuin viimeksi. Sanoi että Matti on kehittynyt todella paljon ja oli Matti ollut paljon reippaampi kuin viimeksi. Jonkinlaista kireyttä jalaoissa havaittavissa. Aikoi jutella lääkärin kanssa asiasta. 

Sitten illaksi Antalle. Leikittiin ja käytiin vähän kaupoissa ja syötiin. Eikä meinattu malttaa nukkumaan. 

Aamulla Matti ja isi vietiin puoli kahdeksaksi osastolle. Puoli yhdeksän maissa pääsikin jo magneettikuvaukseen. Ja iskä haettiin sairaalalta aamupalalle. Tunnin päästä Antti lähtikin jo takaisin ja me muut pihalle laskemaan mäkeä. Kiva että yöllä oli tullut vähän lunta. Edellisenä päivänä laskettiin pelkällä kuuralla, eikä meinannut oikein luistaa. Mutta nyt luisti! :)

Yllättäen Antti soittelikin jo kahdentoista jälkeen että saa tulla hakemaan. Tosi nopeasti Matti pääsi pois sairaalasta nukutuksen jälkeen ja kun Antti oli mennyt sairaalalle Matti tuotiin osastolle ja oli hereillä. Aika nopea toimitus oli tämä. Hyvä niin. Lääkäri ja fydioterapeutti aikoivat esittää että fysioterapeutti kävisi kotona kaksi kertaa viikossa Mattia jumppauttamassa. Muuta tietoa ei tähän hätään saatu. Tulokset kuvista kuulee maanantaina kun lääkäri soittaa. 

Anta lähti töihin. Henna nukkui päikkärit ja me muut lähdettiin mäkeen, isin jäädessä vahtimaan Hennan unta.  Mattikin jaksoi hyvin kiivetä isoa mäkeä ylös. Olis varma että kantamiseksi menee mutta ei. Sitten käytiin vielä vähän kiipeilemässä puissa ja miekkailemassa oksilla. Mattia itketti kun mentiin sisään. Kun kyselin asiasta, itkee kuulemma sitä että lumi sulaa kohta. Kuka niin on sanonut? Mistä sää niin? No pilvistä!  ???

Sitten käytiin vielä ostoksilla Kempeleessä asti. Haettiin Anta töistä ja käytiin Rotuaarilla katsomassa jouluvalojen sytytys ja joulupukkia. 

Aamupäivästä lähdettiinkin sitten Kempeleeseen leikkimään kavereitten kanssa. Ja iltasella lähdettiin ajelemaan kotiin päin. Keli oli aika huono. Tiet oli lumisia ja loppumatkasta tuprutti lunta aika lailla. 

Tänään käytiin pitkästä aikaa laavuilemassa Perhojoella. Paistettiin makkarat ja osa lapsista pääsi offroadaamaankin.  :) Tuli vilu. Kotona saunottiin.

Oulua kohti

Pitkästä aikaa.
Ihan suunnitellusti tällä kertaa.
Matilla on ensimmäinen pään kontrollikuvaus.
Tällä kertaa pitäisi näkyä onko kasvainta jäänyt vielä jäljelle. Aiemmissa kuvissahan jotain näkyi vielä. Mutta meinattiin että se voisi olla leikkauksen jälkeistä turvotustakin. Toisaalta, vaikka kasvainta olisi jäänytkin sitä ei todennäköisesti tarvitse leikata uudestaan, koska kasvain on niin hyvänlaatuinen. Seuranta kuvauksia jatketaan joka tapauksessa seuraavat viisi vuotta.
Tämä väliaika on kotona mennyt tosi hyvin. Matti juoksee ja temppuilee. Höpöttelee varmaan enemmän kuin koskaan ennen. Suurin saavutus ehkä oli kun saatiin kesälenkkarit vaihdettua talvikenkiin. Alkaahan se olla jo aikakin. Tänään lähtiessä oli -8º. Tasapaino ei siis ole ihannkohdillaan vielä.
Vanhemmat alkaa pikkuhiljaa toipumaan. Aika väsynyt ja jaksamaton olo on vieläkin.
Matti ei hirveän intona ollut lääkäriin menosta, mutta jospa sairaalassa ei tarvitsisi kauan olla. Tänään tehdään anestesiakelpoisuus arviointi ja huomenna nukutus ja pään magneettikuvaus.
Ollaan koko porukan voimin matkassa. Jos vähän 'loma'reissua tässä samalla. Pikku flunssaa on päällä että saapa nähdä kuinka tarkka lääkäri siellä tänään arvioi. Hennalla ehkä pahiten mutta senhän ei pitäis Matin nukutuksiin vaikuttaa.