Voi että

Niin siinä sitten kävi. Antille soitettiin maanantaina iltapäivällä sairaalasta ja sanottiin oikeastaan vain että kuvissa näkyi jotain mitä siellä ei pitänyt olla. Tiistaiaamuna lääkäreillä yhteispalaveri asiasta. Patti on kasvanut uudelleen. Näin lyhyessä ajassa. Apuva. Paniikki. Väsy. Epäusko. Mitään ei saanut enää loppupäivänä aikaan. Melko sekava olo. Itkuhan siinä lopulta pääsi. 

Mitä nyt? Leikataanko uudestaan? Heti? Milloin? Mitä siitä seuraa? Onko kasvain kuitenkin pahanlaatuinen...????!

Harmittaa, koska Matti toipui jo niin hyvin ja jos taas pitää sorkkia aivoja. Jääkö siitä pahemmat jäljet? Nyt ei oikeastaan huomaa mitään. Kävely on ehkä vähän erikoista, mutta en tiedä huomaako sitä muut? Kuitenkin aika pieni mies vielä.

Yöunet jäi vähän lyhyiksi. 

Aamulla oli aika hermo olo. Kahto vaan kelloa ja puhelinta eikö se jo soi tai onko soinu enkä ookkaan kuullu. Mummu ja pappa kävi tuomaan tuliaisia.  Käytiin perhekerhossa ja mäkkärin kaistalla. Sitten touhuiltiin kotona. Aattelin kyllä että Antille ne soittaa niin kuin pari kertaa aiemminkin. 

Iltapäivällä puoli kahden maissa puhelin sitten soi. Numero oli outo ja alla luki Oulu. Kääk. 

Tutuksi tullut neurokirurgihan se sieltä soitteli. Ei muutako paperi ja kynä esille että muistais puhelun jälkeen ees jotain. Lääkäri selittää onneksi niin rauhallisesti että pysyn ainakin mukana. Selittää asian perin juurin kasvain tyypin perusjutut uudelleen. Mitä itsekkin olen täällä blogissa toistellut varmaan joka kirjoituksessa. Matilla nyt kuitenkin muutosta tapahtunut. Kudosta on kuitenkin vähemmän kuin alunperin. Oli keskustellut röntgen lääkärinkin kanssa, että voiko kuvaa selittää mikään tekninen juttu, kuvausarvot. Mutta eipä ne selitä kuvaa, oli johtopäätös. Kudosnäyte on ollut kuitenkin yksiselitteinen. Selvästi hyvän laatuinen. Näytteissä ei solujakaumia. Aikoi olla vielä patologiin yhteydessä, mitä mieltä ja kannattaako näytteen tulokset arvioida uudelleen. Kirurgi ei kuitenkaan uskonut että mikään muuttaa näytteen tulosta. 

Ratkaisu: os 51 onkologien kanssa keskusteltu. Uusi magneettikuva tammikuussa. Saatte vähän sulatella tätä ja rauhoitetaan teidän joulun aika. Hoitovaihtoehtoja on yksi, jos näyttää että jotain pitää tehdä. Leikkaushoito. Sytostaatit ja sädehoito eivät auta tämän laatuisissa kasvaimissa. 

'Kasvaimen' tai mikä lie onkaan, koko on tällä hetkellä pääosin 15mm, yksi mitta on saatu 27mm. (Siis wat?!?!? Miten niin pienempi kuin alkujaan. Silloin pyöreä pallo halkaisija alle 20mm) Painaa aivorungon vasenta reunaa (pahapahapaha). Siirtää aivonesteputkea. Saman verran kuin ennen leikkausta. 

Sehän se on paha jos leikkauksessa joudutaan rapaamaan aivorunkoa, voi vaurioittaa sitä ja verisuonia. Molempi paha.

Että jos tulee päänsärkyä, pahoinvointia, väsymystä niin heti yhteydessä osasto 51. Osastolle voi olla muutenkin yhteydessä, jos tulee jotain kysyttävää tai jokin mietityttää. 

Ei muutako hyvää joulun aikaa ja toivotaan että menee rauhallisesti. No toivottavasti uusi magneetti aika tulee pikapuoliin... Kiitos, hei.

Voi apua. Kirurgi kuitenkin uskoi että kasvu olisi jotain muuta kuin solunjakautumista... vieläkin. Enää ei mulla usko riitä. Lääkäreillä ainakin mielenkiintoista. Tämmöstäkään me ei olla nähty ennen eikä oikiastaan kuultukaan ihan lähimaastossa. Aluksi tuntui että miten voi odottaa vielä niin kauan, kun kasvain on kasvanut näin pian uudestaan. Toisaalta kiva olla kotona joulu. Osastolle ei ole niin kiire. Eipä se mitään herkkua ole. Ja kaikkia hoitajia ei vaan jaksa, eikä kait kaikista voikkaan tykätä. 

Mutta varpaillaanhan tässä saa olla sen joulun yli. Sehän tässä jännittää että kasvaako patti vielä ja kuinka nopeasti... Eikä Mattikaan varmaan innostu sairaalaan lähdöstä. Voi itku. 

Lapset kävi mutkan mummolassa ja illalla käytiin seuroissa. 

Rakas Jeesus 

Siunaa meitä

Anna meille enkeleitä

Siivilläsi meitä peitä

Älä meitä koskaan heitä.

Ja meijän ainut huoli vielä viime viikolla oli, että millonhan se Matti saa lentää... jepjep.