Voi mikä päivä

Aamulla sattui pieni pommiin nukkuminen. Sitä ei onneksi osastolla huomattu. Jäin parkkeeraamaan ja Antti juoksi Matin kans osastolle. Osastolla ei sitten tapahtunutkaan ihmeitä. Verikokeita ei otettu. Ja jostain syystä Matti pääsi kuvauksille vasta puoli kymmeneltä. Me lähettiin myöhäselle aamupalalle. Palattiin reilun tunnin päästä.  Mattia ei kuulunu. Istuskeltiin ja juteltiin osastolla. Lueskeltiin lehtiä. Mää sain syyä Matin ruuat.
Ajan kuluksi käytiin katsomassa josko sosiaalityöntekijä olis vapaana. Lupas meille aikaa klo 14 maissa. Palattiin istuskelemaan. alkoi jo hirvittämään mitä on tapahtunut kun mitään ei kuulunut. Lääkäri kävi jututtamassa. Neurokirurgeilla on huomen aamuna palaveri, jossa katsovat Matin kuvat. Voisitteko olla vielä huomiseen.
Puoli kahen maissa Matti tuotiin osastolle. Vähän unisena. Hoitaja kertoi heti mikä oli homman nimi. Matille oli jouduttu parikertaa lisäämään nukutuslääkettä koska oli liikutellut kättä tai jalkaa kuvauksen aikana. Muuten kuvaus mennyt ok, mutta nukkui pitkään sen jälkeen.
Mattinjoi vähän ja katseli telkkaria. Me löhdettiin soskan tätille. Ja oli kyllä pätevä täti. Saatiin asioita eteenpäin. Jälkeenpäin kuultiin että hoitaja oli yrittäny tulla Matinnseuraksi katoon mat ja pat ohjelmaa, mutta Matti oli ajanu hoitajan pois.
Hetken päästä Matti jo söi ja joi vähän. Vähän kyllä tuijotteli välillä ihmeissään. Sitten käytiin vähän kävelyllä. Pelaamassa.
Neljän maissa lähdettiinkin Antalle. Iltasella käytiin kaupassa pyörähtämässä. Ja Matti pelaili ja herkutteli. Mutta huomenissa sairaalalta sitten soitetaan, kun meidän tarttee sinne mennä lääkäriä jututtamaan.
Hyvä päivä, mutta aika pitkäveteinen. Onneks Antalla saatiin taas hyvät piffit.