Maanantaina vietettiin viimeistä lomapäivää ennen Pekan koulun alkua. Lapset leikkivät pihalla keskenään trampalla ja hiekkiksellä. Äiti siivoili ja selvitteli kolmen viikon reissun jälkeistä pyykkivuorta. Isi vei tiskikoneen huoltoon. Pitsat oli räävitty kasaan kaapista löytyvistä värkeistä ja saatu juuri uuniin. Niitä sieltä nälkäisinä odoteltiin.
Kello oli siinä neljän ja viiden välillä, kun Matti tuli sisälle ja valitteli huonoa oloa. Sanoi, että oksettaa. Poika oli aivan kalpea ja tuskin pysyi pystyssä. Kävi pissalla jäi vessaan odottelemaan oksennusta. Kävelystä ei oikein tullut mitään. Pääkipua valitteli. Väsytti. Uni meinasi tulla aivan väkisin.
Äiti alkoi etsimään päivystyksen numeroa. Lapsilta yritettiin selvittää mitä ulkona oli tapahtunut. Numeroa ei löydy. Netti tökkii. Kädet tärisee. Matti oksentaa. Väsyttää.
Äitillä alkaa paniikkia pukata. Nopeammin ollaan päivystyksessä kuin löydetään numero. Pekkaa (7-v) yritetään saada mukaan Matille kaveriksi matkan ajaksi. Ei uskalla lähteä. Äiti lähtee kahdestaan Matin kanssa ja yrittää pitää pikkumiestä hereillä. Matkalla soittaa Veholta mies Viton takaisinkutsu asioissa. Matille meinaa tulla uni väkisin. Yritän jututtaa. Ei muista kolmen viikon lomareissusta mitään. Joo, hehheh.
Jotenkin päästään sairaalalle asti. Pääsen kohtalaisen velton pojan kanssa suoraan luukulle. Hoitaja kysyy pojan syntymäaikaa, muistan hetken mietittyäni. Loppuosasta ei mitään hajua. Hatarien alkutietojen annon jälkeen meidät ohjataan tarkkailuhuoneeseen. Perusteellisen oloinen, nuori hoitaja tulee jututtamaan meitä. Tärkeää on pitää uninen poika hereillä- Lääkäri tulee kohta. Verenpaine mitataan, verensokeri mitataan. Sydänkäyrä otetaan. Matti on todella uninen ja kallistaa äitiin päin (Oikealle) pää hieman vinossa.
Mietin että helpompi olisi pitää Mattia hereillä jos voisi pelata kännykällä. Huomaan sen jääneen autoon. Vaihdan telkkarin naapurisänkyläisten riemuksi pikkukakkoselle. Puolen aikaan ohjelma vaihtuu Moskovan kisoihin. Verikokeita käydään ottamassa. Ainakin PVK, CRP ja nestetasapaino. Kaikki kokeet saadaan sormen päästä. Matti on reipas ( tai veltto). Saa palkaksi CArs2 tarroja. Ei tunnista Salama Mcqueeniä, eikä Fransiscoa, jos äiti nyt oikein nimen muistaa. Äiti on ihmeissään.
Matti meinaa väkisin nukahtaa. Käyn huikkaamassa hoitajalle, että en saa pidettyä poikaa enää hereillä, ajatuksella että jos ehtisin vaikka hakea puhelimen autosta. Hoitaja kipaisee lääkärin puheille ja lääkäri ilmestyy tuota pikaa paikalle. Lääkäri, nuorehko mieshenkilö; kyselee vielä tapahtumista, testaa refleksit... Matti nukahtaa. Lääkäri ei yritä väkisin hereille. Aikoo konsultoida takapäivystäjää mitä tehdään, ei vaikuttaisi olevan suurta hätää.
Heti lääkärin mentyä ilmestyy pirtsakka hoitaja paikalle. Matti pitäisi punnita eikä ole hyvä että nukkuu. On nukkunut ehkä korkeintaan 5 minuuttia. Nostetaan nukkuva poika jaloilleen. Heräilee. Puntari ei toimi, hoitaja lähtee hakemaan toista. Vieläkään Matista ei saa järkevää sanaa irti. Punnitus onnistuu. 16,6kg.
Käydään Matin kanssa pissalla. Valittaa janoa ja haluaa vettä. Otan mukin täyteen ja lähdemme huonetta kohti. Kysyn matkalla hoitajalta saako juoda. Kieltää. Matti kävelee jo paremmin.
Toinen mieslääkäri käy jututtamassa meitä. Ovat porukalla miettineet mitä seuraavaksi tehdään. Otetaanko pelkkä ct-kuvaus vai magneettikuvaus. Matin viimeistä ruokailuaikaa haluavat tietää. Veikkaan että klo 14, mutta on oksentanut sen jälkeen.
Anestesialääkäri käy jututtamassa meitä. On päätetty tehdä pään ct kuvaus, mutta odotetaan klo 20 että ruokailusta on kulunut kuusi tuntia. Kuvaus tehdään nukutuksessa, että pää pysyy paikallaan.
Matti on jo pirteämpi. Hoitaja tulee tuomaan sairaalavaatteita. Omille housuille on lirahtanut vähän pissaa. Hoitaja jää Matin luokse ja kipaisen hakemaan puhelimen. Soitan Antille. Lyhyt tilannekuvaus ja taikaisin Matin luokse. Matti on ollut ihan tyytyväinen hoitajan seurassa ja on jo vähän pirteämpi. Hoitaja lähtee ja Matti muistaa jo Salaman ja Fransisco Bernullin. Äitiä vähän hävettää, pelkän pikku aivotärähdyksen takia hätäiltiin sairaalaan ja vielä näin hirvittävän monet kokeet. Tehdäänköhän kaikille trampalla tärähtäneille lapsille näin mittavat kokeet? Mahtaa tulla yhteiskunnalle kalliiksi.
Siirrytään lasten ja nuorten osastolle, tarkkailuhuoneeseen odottelemaan CT-kuvausta. Happisaturaatio mittari kytketään varpaaseen ja verenpaine käydään mittaamassa. Tippaa yritetään laittaa pariin kertaan. Ei onnistu. Hälytetään anestesialääkäri paikalle. Onnistuu ekalla kerralla kun vähän kaivetaan. Matti saa lisää tarroja kun on niin reipas. Osaa jo kiukutellä äitille vastaan. Terveen merkkejä.
Varttia vaille kahdeksan Matille annetaan rauhoittava lääke pillimehuhörpyn kanssa. Siirrytään röntgeniin. Tuttu hoitajakin sattuu olemaan paikalla. tiedustelevat onko anestesialääkäri tulossa. Odotellaan. Jutellaan. Myös radiologi (?) on paikalla. Sama joka kävi päivystyksessä meitä katsomassa. Odotellaan. Yritetään suostutella Matti ilman tujausta rontgen laudalle. Ei onnistu. Kiukuttelee. Lääkäri/radiologi tulee sanomaan, että anestesialääkärillä on tilanne päällä. Ei tiedetä meneekö tunti vai toista. Ou jee. Ruetaan tosissaa suostuttelemaan Matti tutkimuspöydälle. Luvataan sipsit ja limsat ja jätskit, haetaan tarrat. Matti neuvottelee, jos vielä Martti tarran sais. Hoitaja hakee kaksi pötköä tarroja joissa on martti ja n 15 cm halkaisijaltaan olevan Salama tarran. Hoitaja lupailee vielä palkinto kaappia. Nyt Matti suostuu. Suostuu pöydälle. TArrat laitetaan vatsan päälle odottamaan. Poika kääritään lyijyhuopaan ja äiti poistuu. Vannotetaan pitämään päätä liikkumatta. Hieman ongelmia saada pää oikeaan asentoon.
Yksi kuva saadaan. Hoitaja joutuu käydä parantelemassa asentoa. Äiti käy moikkaamassa. Yritetään uudestaa. Matti liikuttelee päätä. Ihailee kameraa ja katsoo välillä äitiä. Ihmeenkaupalla kuvat saadaan kuitenkin otettua. Lääkäri on tyytyväinen otoksiin ja hoitajat haltioissaa reippaasta pojasta.
Siirrytään takaisin osastolle lahjuksien kanssa. Matti saa tarrakirjan tarroille, tarrarasian, diplomin. Pelailtiin ipadilla ja äiti sai kännykälle laturin lainaan. Äitille tuodaan sänky. Jonkun ajan päästä hoitaja ilmoittaa, radiologin lausunto kuvista on tullut. Ei löydöksiä. Kaikki sen suhteen ok.
Lasten lääkäri pyörähtää huoneessa hakemassa tarvikkeita. Kysyn onko mahdollista että punkista tulee tällaisia oireita. Matilla oli tasan vuosisitten päässä punkki. Lääkäri selittää, että Matti on edelleen kirurgian alainen potilas ja ensin tutkitaan nämä asiat ja sen jälkeen voidaan miettiä jatkotoimen piteitä. Lääkäri häipyy.
Matti alkaa olemaan oma itsensä. Yritän saada nukkumaan. Kiukuttelee. Viimein nukahtaa klo 22.55. Yöllä onkin edessä herättely ja haastattelu parin tunnin välein. Lähden käymään kotona. Sanon hoitajalle että yhteen mennessä tullaan takaisin. Nälkä kurnii vatsassa.
Kotona päätetään, että Antti lähtee sairaalaan. Antti käy suihkussa ja lähtee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti