Vauhtia on riittänyt. Eilen aamulla ei oikeastaan ehditty odottaa mitään. Matti nukkuin pitkään edellisen päivän valvomisten jälkeen. Hoitaja teki perusjutut, aamupala. Lääkäri kävi. Fysioterapeutti kävi. Sopivat lääkärin ja ylilääkärin kanssa, että Oysilta saadaan maksussitoumus fysioterapiiaan, että saataisin se alkamaan mahdollisismman pian. Sitten tuli neurokirurgi ennen yhtätoista ja saatiin lupa lähteä kotiin. Paperit saatiin kuntoon ennen yhtä ja päästiin lähtemään. Poikettiin vielä kaupassa ja alettiin soittamaan Kokkolaan päin pyörätuolista ja kävelytuesta. ...
...
Siinäpä sitä saikin repiä hiuksia. Antti soitti lasten osastolle keskussairaalaan. Hoitaja vastasi. Sovittiin tikinpoistoaika polille tiistaille. Apuväline asiasta ei osannut sanoa. Aikoi ottaa selvää. Fysioterapeutistakin yritettiin kysellä. Ei osannut auttaa.
Sihteeri soitti Antille, ja selitti että Oulusta pitäisi tulla maksusitoumus apuvälineitä varten. (???) Sai vielä ylilääkärin soittamaan Ouluun lääkärille. Oulusta olisi pitänyt tulla joku tieto apuvälinetarpeesta Kokkolaan. Eli Oulussa oli toimittu väärin. Asia ei oikeastaan kuulu heille, että Oulun pitäis hoitaa homma. Soita Oulun fysioterapeutille niin hän ohjeistaa mistä teidän tulee apuvälineet hommata. Antti ei kyllä enää ymmärtänyt tätä hommaa, ketä siellä oikein on ylilääkärinä ja osastonhoitajana ja sihteerinä! Ei voi olla totta! No näytti kuitenkin että ihan mahdotonta saada juhannukseksi mitään apua. Ja ei oiken tuntunut koko talossa olevan pyörätuolia. Oli soiteltu sinne tänne.
Pieni välihuomautus että lasten osasto ja fysiatrian poli on vierekkäisiä osastoja sairaalan nolla kerroksessa. Ovien välillä n. 10-20metriä väliä. Ehkä niillä ei ole toistensa numeroita.
Kokkolasta soitettiin vielä kerran. Antti että meille on sanottu että ollaan teidän potilaita ja on luvattu ottaa sinne yhteyttä jos tulee jotain. Asia jäi siihen että osastolta aiottiin olla meihin vielä yhteydessä. tai sitten Oulusta piti jonkun soittaa, tai sitten meidän piti soittaa Ouluun tai jotain.
Siinä vaiheessa Riikkalla palo käämi. Soitin terveyskeskuksen apuvälinekeskukseen. Emmalla oli kuitenki niitten kautta pyörätuoli että jospa se kuuluis kuitenkin niille. tai jos jollain perusteluilla sieltä vois vähäksi aikaa saada. No sieltä onneksi vastattiin vielä. Oltiin jo jossain Kalajoella ja Kellokin alkoi olla jo vaikka mitä.
Sieltä vastattiin. Toisella yrityksellä. Kyseli vähän tietoja. Ikään se sitten tyssäsi. Meillä ei ole noin pienten apuvälineitä. Apuvälineet kuuluvat keskussairaalan hoitaa. (!!!) Jes! Sanoin että ei tule onnistuun. Siellä on homma ihan sekaisin. No terveyskeskuksessa ei ollut yhtään pyörätuolia edes varastossa (!!!)( Että onnea vaan jos joku tarvii.) Kertoi sitten keskussairaalan fysioterapeutin numeron, siis joka on vastuussa näistä apuvälineistä. No sinne soittamaan.
Kyselin että ootkohan jo kuullut Matista. No eipä ollut kuullut, eikä kukaan ollut kysellyt. Sanoi että olipa tuuri että sait minut kiinni. Justiin vartin tauko. Kaksi asiakasta vielä tulossa. Ehtii just käytä kipaseen varastossa kahtoon onko siellä tarvittavia tavaroita. Ja kyseli vähän Matin tilannetta. Ihmetteli ettei Oulusta ollut otettu yhteyttä. (no eipä ollut naapuri osastoltakaan otettu, eikä osattu edes oikeaan paikkaan neuvoa) Siis nyt määkin jo ihmettelen Kokkolan lasten osaston sekavuutta asiassa. EI VOI Olla Totta.
Aikoi soitella jos ei löydä mitään. Sovittiin treffit varttia vaille neljäksi.
Soittoa ei kuulunut. Mentiin paikalle ja saatiin pyörätuoli ja kävelytuki ja oppitunti siitä miten yleensä ei anneta lyhyitä lainoja ( mistä niitä sitten saa?!?!? ei mistään). Ja kuinka ehkä jonkun olis pitäny jotain tehdä.... Hohhoijaa. Mutta ihme oli tapahtunut. Saatiin välineet. Kiitos.
Haettiin lapset mummolasta. Olivat olleet isovanhemmat lastenlapset leirillä varvilla. Syötiin ja lähdettiin kotiin.
Ilta leppostelua. Pikku tappelua kuka saa käyttää pyörätuolia ja tukeakin testailtiin. Pyörätuolikuskeja Matilla riittää.
Matti kupsahti jo kerran pään lattiaan kun oli alkanut itse nousta sänkyyn. Ei vahinkoja. Mutta varuillaan saa olla.
Tänään leipastiin Matin kotiin tulo kakku ja vähän kahviteltiin :) Ai niin ja Citimarketin lihatiskin asiakkaat käytiin vähäsetkin karkottamassa. Myyjä parka. Hyvää juhannusta vaan sillekki. Kävästiin hallilla kahtoon Mikon ja Teemun touhuja. Teemu oli lähdössä Kemoralle kisaamaan. Autossa oli vaihteeksi pientä viimehetken laittoa. Mutta olivat päässeetä lähtemään.
Iltasella käytiin vielä pikkusen ulkoilemassa.
Iltapalaksi paistettiin vohveleita.
Matti juttelee ihan normaalisti. Mutta tasapaino on aika hukassa ja kävely tuettunakin huonoa. Leikkiminen on vähän vaikeaa kun pitää maata tai jonkun olla kaverina koko ajan. Istuminen ei meinaa oikein onnistua. välillä matti on vahingossa yrittänyt alkaa syömään vasemmalla kädellä. Mutta eihän se ole onnistunut. Aiemmin käyttänyt enemmän vasenta kättä.
Matti nukkuu äitin ja isin huoneen lattialla patjalla. Kuulee paremmin jos yöllä vessaan. Ja toivottavasti herätään ennen kuin yrittää itse lähtä omin avuin.
Hyvää Juhannusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti