Olipas pitkä päivä. Todella pitkä päivä.
Kirurgin soittoa odoteltiin aamu yhdeksään asti. Kasvain ei ollut huomattavasti kasvanut viime kerrasta, mutta suunnitelmien mukaan edetään eli leikataan.
Antin kanssa yritettiin keksiä jotain muuta ajateltavaa. Kierrettiin Oulun kirppareita ja eksyttiin syömäänkin jonnekin ihme paikkaan. Mutta päivä oli pitkä odotella. Neljän maissa vihdoin puhelin soi. Ja kirurgi rauhalliseen tapaansa alkoi kertomaan. Leikkaus on ohitse. Leikkaus meni suunnitelmien mukaan.
Huh!
Ei vaikuttaisi että pitäisi tulla mitään oireita mistä on ollut puhetta. Hyvää toipumis aikaa toivotteli.
Viiden maissa päästiin teholle. Matti nukkui ja oli hengityskoneessa.
Palattiin tukikohtaan.
Palattiin sairaalaan seitsemän maissa. Matti nukkui edelleen ja oli hengityskoneessa.
Yritettiin jutella ja kutitella, kipulääkkeitä vähennettiin...
Puoli yhdeksän maissa kävi vähän hereillä, reagoi hengitysputkeen. Putki poistettiin. Ja Matti jatkoi unia.
Lähdettiin nukkumaan itsekkin. Ehkäpä pikku miehestä saa huomenna enemmän juttua irti.
Hyvää yötä ja kiitos rukous armeijalle.
Ihana uutinen! Kiitos Taivaan Isälle suojelusta ja enkelistä joka piti Mattia kädestä koko päivän! Voimia ja siunausta tuleviin päiviin koko porukalle!
VastaaPoistaIhana, että kaikki men hyvin. Voimia ja siunausta!
VastaaPoistaHei, ja onpa ihana lukea kuinka pikku Matti on toipumaan päin. Serkkuna ja tätinä seuraan kahden pienen pojan taistelua suuri tuska sydämessä. Onneksi näillä pojilla (ALFFI JA MATTI) on niin "mutkattomat"välit tuonne yläkerran Isälle. Toiveiden täyttämät rukoukset on kuultu ja pojat menevät eteenpäin, päivä kerrallaan, kohti lapsuuden huolettomia päiviä. Voimia ja Siunausta koko perheelle ja myös kummisedän kotiin. Kiitos ihanasta enkelikuvasta.Se antoi toivoa ja uskallusta mennä lukemaan Pikku Matin blogia. T.Anna-serkku Kempeleestä
VastaaPoista