Yö oli mennyt hyvin. Matti oli herännyt kuudelta ja valvonut kahdeksaan, katsellut telkkaria. Nukkuin kun tultiin ja heräili vasta puoli kymmeneltä. Valitteli vähän pääkipua ja sai panadolia, auttoi. Saatiin odotella puoli kolmeen asti että Matti pääsi siirtymään lastenosastolle. Letkuja vähennettiin, katetrista päästiin eroon, tipastakin lopulta.
Osastolle siirryttäessä Matti otti reilun parin tunnin nokoset. Heräteltiin syömään.
Minä syön itse.
Minä haluan pelata.
Minä haluan lähtä ajaan traktorilla.
Jep, jep. Lusikka pysyi jo paremmin kädessä, syönti onnistui enimmäkseen.
Mutta kävely viipotti Antin talutuksessa ihan minne sattuun. Ei taideta ihan huomenna vielä ajella traktorilla. Osa oireista on lääkityksen vaikutusta, mutta kävelyssä voi olla jotain leikkauksesta johtuvaakin. Viimeksikin kävellessä toinen puoli kallisti vähän. Saapa nähdä kauanko sitä nyt kestää. Toivottavasti ei mitään pysyvää.
Pääkipua valitteli taas ennen seitsemää, mutta onneksi oli Panadolia aika. Se auttoi.
Pelailtiin, lueskeltiin kirjoja, syötiin, pissailtiin...
Huomenna onki sitten taas nukutuspäivä. Magneettikuvaus. Ravinnotta. Kuvaus. N. aika klo 13.
Auts. Pitkä päivä syömättä, juuri kun se alkoi sujumaan.
Tänään ihan jees päivä. Paljon odottelua.
Pekkaa, Emmaa ja Hennaakin alkaa olla jo pikkuhiljaa ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti