Voi elämän kevät

Aamusella lähdettiin kotoa aika vauhdilla. Vietiin lähteissä Emma taidekouluun. Ja lähdettiin ajelemaan sadekelissä. Matkalla poikettiin nopsaan Pullapirtillä ja Iittalan myymälässä. Oyssissa oltiin vähän kahdentoista jälkeen. Heti otettiin paino, pituus, lämpö, verenpaine... Laitettiin puudutteet pistämistä varten. Pelailtiin, Matti ajeli traktorilla, saatiin huone. Lääkärikin tuli yhden jälkeen. Totesi Matin nukutus ja leikkauskelpoiseksi. (Jes!!!)
Sitten alettiinkin laittamaan kanyyliä, lääkäri vähän kyseli, että onko yleensä mennyt miten. Kukaan oikeen uskaltanut sanoa. No vaihtelevasti... Lääkäri kahteli tarkkaan. Osu ekalla ja hyvin. Samalla otettiin verinäytteet ja verta tuli aika reippaasti. Yleensä ei ole hyvin onnistunut ottaa kanyylistä näytteitä. No nyt tuli liiaksikin. Mutta hyvä näin. Sitten vielä jäätiin odottamaan kirurgin käyntiä. Ajateltiin että se menee neljään jos ei myöhempäänkin. Suunniteltiin jo kaikenlaista touhua. Mutta ylläri. Kirurgi tulikin jo kahden jälkeen. Käytiin huomista läpi ja mahdollisia leikkauksen seurauksia. Jatarkkaan käytiinkin, hyvä niin. Sitten lähdettiin käymään akupassa ja yöpaikkaa kohti. Laitettiin ruoka uuniinja odoteltiin. Talonväkikin kotiutui. No eipä siinä. Vähän jännitti vielä huominen ja asiat pyöri mielessä.
Eipä siinä. Puhelin soi. Osastolta soitettiin. Veriarvot on ihan pielessä. Verenhyytymisarvot on korketa eli veri ei hyydy kunnolla. Pitäis tulla osastolle takaisin kontrolliverikokeisiin. Sovittiin kuudeksi. Ja syötiin ruoka ja lähdettiin osastolle..
Jonkun aikaa saatiin odotella. Vähän hermo täti tuli pistämään. Tutkaili kauan. Onnistui toisella. Ja oli ihan mukava täti muutenkin. Kokeet laitettiin labraan pikana ja tuloksia odoteltiin tulevaksi alle parin tunnin.
Antti ja Matti jäi osastolle. Parkkiaika loppui, kävin ajelulla. Antti soittikin jo tunnin päästä. Saa tulla hakemaan. Veriarvot ok. Voidaan leikata. Huh huh. Riitti taas jännitystä iltaan asti.
Nyt nukkumaan. Aamulla seitsemäksi osastolle. Kahdeksalta Matti viedään jo magneettikuvaan lastenpuolelle. Pikkutujauksessa kuvat ja sitten sairaala-alueen läpi kuskauskirurgian puolelle. Leikkaus alkanee yhdentoista maissa. Ja kestänee kolmeen asti. Kirurgi soittaa meille ennen leikkausta,että miltä kuvat näytti ja leikkauksen jälkeen miten leikkaus meni.
Siinäpä jännitystä elämään.