Jepjep

Aika taas vierähtänyt. Päivät olleet aika ohjelmarikkaita. Torstaina meillä oli fysioterapeutin kanssa treffit jo kello yhdeksältä. Uskomattoman aikaisin. Kipitettiin aika kauas fysioterapeuttoen tiloihin. No eihän se Matti meinannu rueta millekään. Vähän lämpeni kuitenkin loppua kohti. Fysioterapeutti oli sitä mieltä että tasapaino on hyvin tallella. Lisää vIn harjoitusta. Ja vanhemmat rajottaa hyysäämistä.Lääkärikin kävi jo hyvissä ajoin katsomassa Mattia. Paperihommia. Jo ruuan aikaan yhdentoista maissa meille annettiin lupa lähteä. Kunhan saadaan tarvittavat paperit mukaan ja päivän lääkkeet.
Päästiin lähtemään. Käytiin vielä sikapäivillä vähän ostamassa tuliaisia. Sitten kotiin päin! Jes! Onhan se pitkä matka.  Matti vähän valitteli jalkojen puutumista. Ajettiin kotiin yhtä kyytiä. Emma oli tehnyt Matti kylttejä pihalle asti. Oli ilmapalloja ja Suomen lippukin. Kotonakin oli onnellista sakkia. Matti oli hiljaisen rauhallisen onnellinen. Henna oli aivan onnessaan. Silitteli Mattia, vaihto nenää, höpötti ja viiso. Oli ihanaa päästä kotiin! Siinäpä se ilta vierähti. Juotiin kahvit. Porukkaa kävi. Oli mukavaa olla kotona.
Yö meni ok, kunhan ensin oli saanut lapset nukkumaan. Henna oli aika ylivoimanen nukutettava. Lopuksi kun ei enää muuta keksinyt. Purki sängystään petivaatteet. Ensin peitto. Sitten lakana. Tyyny. Ja vielä patjankin sai revittyä pinnojen välistä. No loppuviimein hyytyi meidän sänkyyn. Mattiakin sai nukuttaa jonkin aikaa ennen kuin luovutti.
Aamulla kaikki heräskin hyvissä ajoin seitsemän aikoihin. Antti lähti asioille. Pekka lähti kouluun.  Odottelee jo kovasti syyslomaa joka alkaa viikon päästä. Pekka halus että se viiään autolla kouluun. Ihan kivaa mäiskimistä, leikkiä. Matti oli välillä vähän vaisu ja väsyneen oloinen. Sitten mitattiin kuume. Voi terve ja ressin ressi. Loppupeleissä oli jo yli 38. Sitten oli pakko soittaa osastolle silläkin uhalla että joutuu ouluun.
Pieni onni onnettomuudessa. Oulussa päätöikseen työskentelevä lääkäri sattui päivystämään kokkolassa. Tuttu meille jo ekalta kerralta. Verikokeita otettiin, tutkittiin, röntgenissä käytiin keuhkokuvassa. Ei onneksi mitään yllättävää löytynyt. Tarkkailuun yöksi joutui jäämään. Isi jäi kaveriksi. Äiti kävi viemässä vain tavaroita isille ilta myöhään. Eihän se kivaa ollut taas jäädä sairaalaan. Mutta toivotaan että pääsis huomenna jo kotiin ja että selvittäis pelkällä säikähdyksellä. Melkonen myrsky ulkona. Huomisiin!