Hyvä päivä 2

Keskiviikko päivä. Lähdettiin teholle taas yhdeksäksi. Matti oliki saanut vatsantoimitusta ja saatiin heti rueta potta hommiin. Jonkun aikaa vatsassa kiersi. Mutta saalis oli hyvä. Lääkäri kävi Matin asioita läpi. Morfiini meni vielä pienellä. Osastolle saa siirtyä iltapäivästä. Matti tais ottaa siinä vähän tirsoja ja kun lääkäri kiersi muita potilaita. Äippä ja iskä lähti vanhempien huoneeseesn teen keittoon. 

Kun tultiin takas lääkkeitä tiputeltiin ja morfiini oli lopetettu. Äiti käppäili Antalle päiväunille ja iskä jäi Matin kans  oottamaan siirtoa. 

Äitipä ei saanutkaan unta kun mielessä pyöri vain hoitoketjun kehittämisideoita ja Matin leikkaushaavan pettäminen. Antti ilmotteli että ainakaan ennen neljää ei siirrytä osastolle. Anta laitto ruokaa, äippä pyykkäs ja Anttikin poikkesi Antalla syömässä.

Kun päästiin takaisin osastolle Matti oli justiin heräillyt päiväunilta. Kuultiin että siirtyy vasta ilta seitsemän maissa osastolle. Osasto oli päivällä täynnä. Kirurgi kävi katsomassa Matin haavan. Näytti hyvältä,  ei turvotusta eikä nestepatteja. Laitettiin paineside tukemaan haava-aluetta.  Rambo-Matti. Side pidetään ainakin huomiseen asti. Tällä kertaa tikit eivät ole sulavia. Tikit poistetaan kymmenen päivän päästä ja todennäköisesti siihen asti ollaan osastolla. Aikoivat päivittäin käydä katsomassa haavaa. Varmaan antibioottihoitokin kestää suunnilleen sen aikaa.

Sitten alettiinkin kuluttamaan aikaa. Pelailtiin, kateltiin videoita. Matti istui jonkin aikaa isän sylissä. Paremmassa kunnossa alkaa jo olla. Eilen crp oli 174 ja tänään 134. Muutkin tulehdus arvot ovat laskeneet, että jospa se tästä. Nyt vain odotellaan osastolle siirtymistä. Ja päivien kulumista.

Puoli seitsemän aikoihin hoitajat tulivat hakemaan osastolle. Ja olihan se kivaa, että saatiin oma huone ja iskä sai jäädä yöksi. Luettiin vähän satuja ja Matti söi eka kertaa vähän enemmän siis iltapalan. Matti nukahti ja me lähdettiin hakemaan Antille vaatteita ja evästä. Meillä meni ehkä puolituntia. Matti oli tietenkin herännyt sillä välin ja oli vähän itkeskellyt. Hoitaja oli laittanut lääkkeitä tippumaan ja jalan kanyyli ei enää toiminut. On ollut jo kahdella edellisellä kerrallakin arka. Äiti lähti sitten muualle nukkumaan vaikka Matti olis mieluummin pitänyt molemmat. 

Levollen lasken luojani,

armias ole suojani.

Jos sijaltain en nousisi,

taivaaseen ota tykösi.

Aamen.