Keskiviikkona 23.10. kuultiin että kortisonilääkkeen saa lopettaa. Arvot eivät olleet ihan täydelliset, mutta meinasivat että kyllä ne siittä itsestään korjaantuvat. Niin hyvällä mallilla olivat.
Matti ja talvikengät eivät sovi yhteen. Vieläkin vierastaa välillä kengillä kävelyä. Äiti mää en pysty kävelemään. Kanna minut. Kesälenkkareillakin välillä, mutta talvikengillä kävely ei suju yhtään tai ei suostu yrittämäänkään.
Kävely on jo aika hyvää ja välillä Matti pistää juoksuksikin.
Takaraivon arpi näyttää hyvältä. Ei pullota eikä pahemmin punoitakaan, joku pikku rupi siittä välillä aina irtoaa mutta ei mitään ongelmaa.
Toisaalta arpea ei välttämättä huomaa jos ei tiedä kunnolla katsoa. Ennen kesäloma reissua Matin tukka leikattiin, mutta Antti jätti päänpäälle taakse täyspitkän tupsun. Tuo 'letti' peittää arven aika sopivasti.
Toisaalta tuntuu että Oulusta tulosta on jo ikuisuus. Mutta äitiä ja isiä vielä väsyttää. Eipä tässä ole vielä ehtinyt ylimääräisiä nukkumaan. Ja taitaa olla vähän muutakin väsymystä. Lasten käyttäytymisessä tai peloissa en ole huomannut mitään erikoista. Kiukuttelukin on aika normaalin rajoissa.
Fysioterapia marraskuun alussa. Pään magneettikuva Oulussa marraskuun loppupuolella. Kortisoni rasituskoe Kokkolassa joulukuun alussa. Tuo pään magneetti sitten näyttää mitä kasvaimesta on jäänyt vai onko jäänyt mitään. Ennuste on kuitenkin hyvä. Vaikka kasvainta olisi jäänytkin todennäköisesti sitä ei tarvitsisi enää uudestaan leikata. Kasvaa hitaasti tai ei ollenkaan. Mutta seurataan seuraavat viisi vuotta.
Tuossa justiin kävin katsomassa oikeen kalenterista, että sairaalassaolosta on vasta viikko. Pää taitaa olla aika sekaisin kun tuntuu että siitä voisi olla kauemminkin. No lasten koulu ja kerhokuviot on vieny heti mennessään. Arkiset kuviot pyörii.
Edellisviikonloppuna oltiin vielä Kokkolan sairaalassa tai no käytiin kotoa päin. Ja viime viikonloppuna otettiin vähän varaslähtöä halloweeniin. Askarreltiin vähän koristeita ja puettiin höpöjä päälle ja herkuteltiin. Antti oli kyllä molempina täyden päivän töissä, harmi. Se niistä lomatoiveista. :)
Lauantai iltana käytiin maakuntaseuroissa. Oli mukavaa ja yllättävää nähdä kuin moni oli elänyt hengessä mukana tässä meidän tilanteessa. Ja moni kävikin kyselemässä kuulumisia ja moikkaamassa Mattia. Ei meillä kyllä taida olla vieläkään hajuakaan siitä kuin moni tässä on blogin kauttakin elänyt mukana. Mutta kiitos jokaiselle mukana eläjälle ja kiitos jokaisesta rukouksesta.
Tänään käytiin jo perhekerhossakin ja jospa tuo Matti vaikka perjantaina menis jo omaan kerhoon. Itse on kyllä vielä erimieltä. Tiistaiseuroissakin pyörähdettiin pitkästä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti